Pakko hoitaa. Kymenlaakson psykiatrisen sairaalan aikuispsykiatrian ylilääkäri Marja-Liisa Portaankorva oppi, että hoitosuhde voi jatkua hyvänä, vaikka potilasta joutuisi hoitamaan vastoin hänen tahtoaan.

Tämä tapahtui psykiatrin urani alkuaikoina, kun työskentelin erikoistuvana lääkärinä mielenterveystoimistossa. Vastaanotolleni tuli nuori mies, jolla oli psykoosisairaus.

Potilaan vointi oli selvästi edellisistä käynneistä huonontunut. Hän oli epäluuloinen, synkkä ja itsetuhoinen. Tilanne oli siinä pisteessä, että piti arvioida, täyttyvätkö tahdosta riippumattoman hoidon kriteerit.

Keskustelin potilaan kanssa pitkään. Hän vastusti voimakkaasti ajatusta eikä olisi missään tapauksessa halunnut mennä sairaalaan. Tilanne näytti kuitenkin siltä, että itsemurhariski oli ilmeinen.

Lopulta päädyin tekemään tarkkailulähetteen. Potilasta lähdettiin viemään ambulanssilla sairaalaan. Hän oli hyvin katkera tilanteesta.

Itseäni tapaus jäi vaivaamaan. Tuossa vaiheessa potilaan tahdon vastaisesti tehtävät ratkaisut eivät olleet minulle vielä kovin tuttuja.

Potilas oli sairaalassa osastolla neljä päivää eli tarkkailuajan, minkä jälkeen hän pääsi kotiin. Tämän jälkeen hän laittoi minulle piirtämänsä kortin. Hän kiitteli hyvästä hoidosta ja siitä, että hänestä oli pidetty huolta.

Tämä tapaus tulee usein mieleeni, kun psykiatrina joudun tekemään ratkaisuja potilaan oireiston ja tilanteen perusteella vastoin tämän tahtoa. Se oli kannustava kokemus ja muistutus siitä, että potilaan psykiatrinen vakava sairaus pitää hoitaa asiallisesti yhteistyöhön pyrkien, vaikka hän itse sitä vastustaa.

Tapaus opetti, että jos tekee asioita perustellusti, sairauden tila huomioiden ja empaattisesti potilaaseen suhtautuen, hoitosuhde voi säilyä hyvänä myös vastoin potilaan tahtoa tehtäessä. Kun haluaa potilaan parasta ja yrittää auttaa, se myös välittyy.

On tärkeää kertoa potilaalle hyvin hoitopäätöksen perusteet. Kyseinen potilas kävi myöhemminkin vastaanotollani, ja yhteistyö sujui hyvin.

Kokemukseni mukaan suurin osa psykiatrisista potilaista on sairaalajakson jälkeen sitä mieltä, että hoidolle oli tarvetta. Harva vain lähettää tällaisen kiitoskortin.

Seuraavan vaikean tapauksen kertoo Helsingin Kallion terveyskeskuslääkäri Outi Seppälä.