Valtaosa lääkärikeskuksista hyödyntää toiminnassaan ammatinharjoittajia. Esimerkiksi monissa pk-yrityksissä ja pienissä toimipaikoissa työsuhteessa on vain vastuulääkäri ja hallinnon henkilöstöä. Palveluiden tuottamisen hoitavat ammatinharjoittajina toimivat alan ammattilaiset.

− Tavalliselle kansalaiselle palveluiden tuotantorakenne ei näy, koska ammatinharjoittajat usein toimivat lääkärikeskuksissa. Vaikka lääkäri näyttäytyy asiakkaalle alan yrityksen lääkärinä, hän toimii yleensä itsenäisenä ammatinharjoittajana eikä siis ole työsuhteessa lääkärikeskukseen, jossa vastaanottoa pitää, LPY:n toiminnanjohtaja Ismo Partanen sanoo yhdistyksen tiedotteessa.

Sote-lakiesityksen mukaan yksityisen sektorin toimijan tuottaessa sote-palveluita hyvinvointialueelle pitäisi näitä palveluita tuottavien henkilöiden olla pääsääntöisesti työsuhteessa. Alihankkijoita saisi käyttää vain 30–49 prosenttia hankintakokonaisuudesta. Prosenttiosuuksien laskentaperusteet jäävät hallituksen esityksessä epäselväksi.

− Toteutuessaan hallituksen esitys vaikeuttaa tarpeellisten palveluiden hankkimista monilla terveydenhuollon aloilla, esimerkiksi työterveyshuollossa, päiväkirurgiassa ja terapiapalveluissa. Tämä johtuu siitä, että hallitus määrittelee lääkärikeskuksissa toimivat ammatinharjoittajat alihankkijoiksi.

Partanen ihmettelee, miksi hallitus palveluiden heikkenemisen uhalla haluaa puuttua siihen, miten hyvinvointialue järjestämisvastuunsa organisoi?

– Jos hyvinvointialue arvioi tarpeelliseksi käyttää alihankkijoita ja niiden ammatinharjoittajia, miksi sitä yritetään rajata? Mitä merkitystä hyvinvointialueelle on sillä, tekeekö joku työtään terveyspalveluyrityksessä työsuhteessa vai ammatinharjoittajana? Eikö olisi tärkeämpää keskittyä siihen, että palveluita on riittävästi saatavilla ja ne tuotetaan kustannustehokkaasti?

LPY:n mielestä alihankintojen rajoittaminen ja niiden toteutuksen pikkutarkka ohjaaminen heikentävät erityisesti pk-yritysten ja pienten toimipaikkojen toimintaedellytyksiä ja sitä kautta niiden mahdollisuuksia tarjota palveluitaan hyvinvointialueille.

− Alihankintojen rajoittaminen johtaisi siihen, että palvelut keskittyisivät entisestään suuriin asutuskeskuksiin, esimerkiksi maakuntakeskuksiin. Tämä huonontaa lähipalveluiden saatavuutta ja nostaa matkakustannuksia.