Tuure Kinnunen aloitti Itä-Suomen yliopiston kliinisen mikrobiologian ja immunologian professorin tehtävässä kuluvan vuoden alussa.
Professori arvelee, että mikrobiologian ala ei ole maallikoille kovin tuttu, vaikka alan tutkimus on mullistanut monin tavoin sairauksien hoitoa aina antibioottien ja rokotteiden keksimisestä alkaen.
– Viime vuosikymmeninä karttunut tieto mahdollisti myös koronavirusdiagnostiikan pystyttämisen reilussa viikossa ja rokotteiden kehittämisen alle vuodessa, Kinnunen sanoo Itä-Suomen yliopiston tiedotteessa.
Ihmiskunta käykin jatkuvaa taistelua infektiotauteja vastaan, mutta aina vain paremmin asein.
– Immunologinen tutkimus on viime vuosina tuonut paljon uutta myös syövän ja autoimmuunisairauksien hoitoon, Kinnunen sanoo.
Infektiotauteja aiheuttavat mikrobit ovat olleet ihmiskunnan riesana aina ja ovat vastakin.
–Uhkaan pystytään kuitenkin vastaaman entistä paremmin uudella teknologialla, kuten RNA-rokotteilla, joita voidaan tuottaa nopeammin kuin perinteisiä rokotteita.
– Haasteet eivät tutkijoilta lopu, esimerkiksi antibioottiresistenssi pakottaa tulevaisuudessa etsimään uusia ratkaisuja bakteeri-infektioiden hoitoon.
Immunologian tutkimus on viime aikoina laajentunut infektiotaudeista muihinkin sairauksiin, joissa immuunijärjestelmä toimii poikkeavasti tai joissa se voitaisiin valjastaa taistelemaan sairautta vastaan.
– Syöpiin on saatu lääkkeitä, jotka ohjaavat immuunijärjestelmää tuhoamaan syöpäsoluja. Autoimmuunisairauksissa taas voidaan nykyisillä vasta-ainelääkkeillä hillitä immuunijärjestelmän hyökkäystä omaa kehoa vastaan. Ne ovat olleet iso edistysaskel esimerkiksi nivelreuman hoidossa, Kinnunen sanoo.
Vasta-aineilla hoidetaan nyt myös sairauksia, joihin niitä ei olisi aiemmin ajateltukaan, kuten migreeniä.
– Immuunijärjestelmän säätelyssä riittää kuitenkin vielä paljon tutkittavaa ja haasteena on löytää juuri ne oikeat immuunijärjestelmän komponentit, joihin hoidot tulisi kulloinkin kohdistaa.
Omassa tutkimuksessaan Kinnunen keskittyy tällä hetkellä tyypin 1 diabetekseen, joka on Suomessa poikkeuksellisen yleinen sairaus. Se on autoimmuunisairaus, jossa immuunijärjestelmä tuhoaa haiman insuliinia tuottavat beetasolut.
Tutkimusryhmää kiinnostavat erityisesti T-solut, joiden ajatellaan ohjaavan immuunihyökkäystä elimistön omia kudoksia kohtaan. Niitä tutkitaan suomalaisen DIPP-tutkimuksen osallistujien verinäytteistä. Tutkimuksessa on seurattu tyypin 1 diabeteksen kehittymistä syntymästä asti lapsilla, joilla on perinnöllisesti korkea sairastumisriski, joten tutkijat voivat tarkastella näytteitä sairauden kehittymisen eri vaiheista.
– Uudet teknologiat, kuten virtaussytometria ja yksittäisten solujen geeniekspressioanalyysit, mahdollistavat immunologisten muutosten analysoinnin tarkasti ja solukohtaisesti. Olemme löytäneet T-solujen eri alaluokista kiinnostavia muutoksia, jotka näyttävät liittyvän tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen. Jatkossa tarkoitus on selvittää, voisiko niiden perusteella arvioida luotettavasti sairastumisriskiä ja voisiko tiettyihin T-solutyyppeihin kohdistuvalla hoidolla estää taudin puhkeamisen, Kinnunen kertoo.
Suomessa on hiljattain alettu testata diabetesrokotetta, jonka ideana on antaa suoja enterovirusta vastaan. Enterovirusinfektio voi nimittäin käynnistää tyypin 1 diabetekseen johtavan autoimmuuniprosessin.
– Enterovirus ei selitä kaikkia sairastumisia, mutta monilla rokote voisi estää autoimmuniteetin kehittymisen. Lisäksi tarvitaan kuitenkin keinoja pysäyttää immunologiset muutokset niillä, joilla ne ovat jo käynnistyneet.
USA:ssa on jo kehitetty T-soluihin kohdistuva vasta-ainehoito, jolla on voitu ainakin hidastaa tyypin 1 diabeteksen kehittymistä autoimmuniteetin käynnistyttyä.
Kinnusen mukaan kaikille sopivaa hoitoa on kuitenkin vaikea löytää, koska tauti on monimuotoinen ja saattaa eri ihmisillä kehittyä erilaisten immunologisten mekanismien kautta. Autoimmuuniprosessin käynnistymisestä sairastumiseen kuluva aika voi myös vaihdella kuukausista jopa vuosikymmeniin.
Tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys on muissakin länsimaissa kasvanut viime vuosikymmeninä, mutta syitä taudin puhkeamiselle ei vieläkään täysin tunneta.
– Vahvan geneettisen alttiuden lisäksi elämäntavoilla ja sattumallakin näyttää olevan vaikutusta. Esimerkiksi ympäristökemikaalien, ravitsemustekijöiden, varhaislapsuuden bakteerialtistuksen ja suoliston mikrobien merkitystä tutkitaan edelleen.
Parantavaa hoitoa tyypin 1 diabetekseen ei toistaiseksi ole. Kehitteillä on kuitenkin esimerkiksi solukorvaushoitoja, joissa tuhoutuneet haiman beetasolut korvattaisiin kantasoluista erilaistetuilla, insuliinia tuottavilla beetasoluilla.
– Myös kantasoluhoidon rinnalle tarvittaisiin immunologinen hoito, joka estäisi immuunijärjestelmää tuhoamasta beetasoluja uudestaan, Kinnunen toteaa.
