Yksittäisen potilaan kohdalla lääketieteellinen vastuu on lääkäreillä, mutta niin poliitikoilla kuin mediallakin on roolinsa siinä, että ihmiset ymmärtäisivät, mitkä liian hoitamisen seuraukset ovat.

– Raja sen välillä, kuka on terve ja kuka sairas, on usein keinotekoinen. Harva tutkimus määrittää suoraan, onko ihminen sairas. Normaalin raja on vain sovittu jonnekin, sanoo dosentti, lastenneurologian erikoislääkäri Ilona Autti-Rämö.

Autti-Rämö on terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston Palkon pääsihteeri ja medikalisaatiotyöryhmän asiantuntijajäsen.

– Kelan johtavana ylilääkärinä näki, kuinka turhilla tutkimuksilla aiheutetaan huolta ja lisää tutkimuksia. Terveystarkastuksia tehdään varmuuden vuoksi, ja kun joku arvo sattuukin olemaan rajalla, sitä aletaan seurata, vaikka ihminen on oireeton, Autti-Rämö sanoo.

Kun terveydenhuollon rahavarat ovat rajalliset, olisi tarkkaan mietittävä, mihin resursseja käytetään. Silti kun keskusteluun nousee sana priorisointi, kaikki ovat äkkiä takajaloillaan.

– Priorisointi ymmärretään niin, että nyt minä en saa enää hoitoa. Pitäisi keskustella positiivisesti siitä, että on tietty budjetti ja tietty määrä hoidettavia ihmisiä. On kaikkien yhteiseksi parhaaksi, jos raha käytetään tarkoituksenmukaisesti. Ylidiag­nosointi on rahojen hukkakäyttöä, Autti-Rämö sanoo.

Myös tehtyjen päätöksien kauaskantoisia vaikutuksia pitäisi miettiä.

– Kun keskustellaan arvovalinnoista, pitää keskustella seurauksista. Esimerkiksi nyt on puhuttu, että hoitajamitoituksen nostaminen rahoitetaan ottamalla pieni siivu sairausvakuutuksista, mutta se voi vaikuttaa terveydenhuoltopalveluihin, kun potilaita siirtyy yksityiseltä julkiselle, Lääkäriliiton hallituksen puheenjohtaja Tuula Rajaniemi sanoo.

Autti-Rämö huomauttaa, että jos priorisointi olisi helppoa, se olisi jo tehty.

Ihmisille pitäisi myös välittää viestiä siitä, mikä on normaali osa elämää. Jos väsyttää, taustalla ei ole välttämättä kilpirauhasen vajaatoimintaa eikä ferritiinin puutosta vaan liikaa Netflixiä. Ja vaikka tutkimuksissa näkyisikin jotain, sillä ei ole välttämättä merkitystä.

– Vanhemmiten elimistö vanhenee. Magneettikuva näyttää kulumaa polvissa ja ihminen kokee, että hänellä on huonot polvet, vaikka kuluminen on normaalia eikä vaikuta mihinkään. Vaikka luut kuluvat, lihaksiahan voi aina vahvistaa, Autti-Rämö sanoo.

– Lääkärillä pitää olla valmiuksia selittää tämä potilaalle.

Perinteisen median lisäksi ihmiset etsivät tietoa terveysasioista somesta. Siellä on paljon myös itseoppineita guruja, jotka tulkitsevat tutkimustuloksia ja suosittelevat hoitoja. Osa pyrkii hyötymään ihmisten terveyshuolista kaupallisesti.

– Erilaista tietoa tulvii joka puolelta. Elämme haasteellista aikaa, joka stressaa myös lääkärikuntaa, Rajaniemi sanoo.