Neljä vuotta sitten professori Juhani Knuuti koki velvollisuudentuntoherätyksen.
– Koin, että asiantuntijoiden, mukaan lukien itseni, olisi syytä tulla enemmän esiin tutkimustiedon kansantajuistamisessa ja terveysväitteiden tulkinnassa.
Knuuti on alansa tienraivaaja, joka on uskaltanut laittaa itsensä ja asiantuntijuutensa likoon myös verkossa puolustaessaan näyttöön perustuvaa tietoa.
Vuoden 2014 lopulla hän rohkaistui aloittamaan aiheeseen liittyvän blogin. Vuonna 2017 sai alkunsa Antidootti-verkkoportaali, jossa on tällä hetkellä 25 eri bloggaajaa ja tuhansia luotettavaan tietoon perustuvia artikkeleita.
Tutkitun tiedon tarve on Knuutin mukaan lisääntynyt viime vuosina erityisesti sosiaalisen median ja siellä liikkuvan tietomäärän vuoksi.
Usein juuri siellä käydään keskustelut, joissa faktantarkistus olisi tarpeen.
Lääkärit eivät ole kuitenkaan olleet kovin näkyvässä roolissa somessa. Ei, vaikka juuri siellä heidän pitäisi Knuutin mielestä olla.
– Huuhaan puolella on kollegoja näkyvästi toimimassa, mutta tutkitun tiedon jakajina lääkärikunta on varsin passiivista, hän sanoo.
Hänen mukaansa passiivisuus sosiaalisessa mediassa jättää jälkeensä tyhjiön, joka vääjäämättä täyttyy jollakin. Jos tutkittua tietoa välittävät asiantuntijat eivät ota tilaa haltuunsa, sen valtaa uskomuksiin perustuva huuhaa.
– Tila täyttyy kaiken maailman huuhaa-pelleillä, jotka tekevät sitä bisneksenä.
Viime keväänä Knuuti auttoi Turun lääketieteen opiskelijoita perustamaan Vastalääke ry:n, joka tuottaa samannimiselle verkkosivustolle tutkittuun tietoon perustuvia kirjoituksia ja kumoaa kirjoituksissaan räikeimpiä terveysväittämiä.
Kansanvalistusseuran tuottama ja opetusministeriön rahoittama pilotti kouluttaa nyt mediataitoja kolmellekymmenelle lääketieteen opiskelijalle.
– Vastalääke on luonnollinen jatkumo Antidootille, Knuuti sanoo.
Hänen mukaansa yleinen käsitys terveysasioista ja niiden hoidosta on yhteiskunnallista pääomaa.
– On tärkeää, että esimerkiksi päättävässä asemassa olevat ymmärtävät keskimäärin riittävästi esimerkiksi lääketieteestä ja pystyvät tulkitsemaan, mitä lääketiede on ja mitä se ei ole.
Yksi tärkeä askel huuhaan vastaisessa taistelussa on viime lokakuussa sosiaali- ja terveysministeriön aloittama uskomushoitoihin liittyvän lain valmistelu.
Knuutin mukaan lakialoite vaatii lisää julkista keskustelua. Nykyinen esitys on hänestä "varsin pehmo", eikä suojaa yleisesti väestöä huuhaa-tiedolta.
– Esimerkiksi Ruotsissa uskomushoitoja on kiellettyä antaa alaikäisille, kuolemansairaille tai psyykkisesti alttiille ihmisille. Suomessa laki ei todennäköisesti tule rajaamaan potilaan vapautta valita, vaan ainoastaan edellyttää, että uskomushoidot haavoittuville ihmisryhmille annettaisiin lääkärin kanssa yhteistyössä. Muiden osalta rajoitteita ei tulisi olemaan.
Raha on Knuutin mukaan iso motivaattori uskomustietojen levittämiseen.
– Pelkästään ravintolisissä puhutaan globaalisti 200–300 miljardin bisneksestä.
Knuutin mukaan räikeimpiä esimerkkejä vaihtoehtohoidoista ovat huijarien tarjoamat syöpähoidot.
– Parantumattomasti sairaat ihmiset ovat valmiita turvautumaan mihin vain ja unohtavat kriittisen ajattelun.
Hänen mielestään moni asiantuntija elää tietynlaisessa "oikean tiedon" kuplassa, jonka ulkopuolelle on vaikea nähdä.
Kommentointi ja vuorovaikutus auttavat näkemään ulkopuolisen maailman.
– Olen monesti ajatellut kommenttiketjuja lukiessa, että voiko joku ajatella noinkin? Ja sitten huomannut, että itse asiassa aika moni muukin ajattelee samoin.
Knuuti sanoo ymmärtävänsä, miksi lääkärikollegat eivät lähde mukaan esimerkiksi nettikeskusteluihin.
– Osin se on varmaan myös sukupolvikysymys. Monella lääkärillä ei ole edes Facebook-tiliä!, hän sanoo.
Lääkärin professionaalinen ajattelu liittyy lääkärintyöhön. Koetaan, että työ on hoitaa potilaita tai tehdä tutkijana tutkimustyötä.
Vaikka sairaaloissa ja yliopistoissa korostetaan yhteiskunnallista vuorovaikutusta, se ei ole Knuutin mukaan identifioitunut osaksi lääkärin työtä.
Tarpeen Knuutin mukaan näkevät kaikki.
– Kysymys ei ole se, miksi pitää kertoa, vaan miksi juuri minä.
