Suomessa sosiaali- ja terveydenhuolto on rahoitettu usean eri kanavan kautta. Rahoitusta kertyy valtiolta, työantajilta ja kotitalouksilta.

Tilastojen perusteella kaikkien OECD-maiden terveydenhuolto on monikanavaisesti rahoitettua, mutta Suomen avoterveydenhuollon rahoitus on monikanavaisempaa kuin muissa Pohjoismaissa.

Suomen sisällä on suurta vaihtelua eri palvelukanavien kustannuksissa.

– Esimerkiksi työterveyshuollon osuus on ollut kunnittain noin 10–40 prosenttia yhteenlasketuista kunnallisten ja työterveyshuollon palvelujen kustannuksista, tutkija Timo Hujanen sanoo.

Terveystieteiden maisteri Hujasen kunnallistalouden alaan kuuluva väitöskirja Monikanavarahoituksen ongelma terveydenhuollossa. Esimerkkejä perusterveydenhuoltotasoisesta vastaanottotoiminnasta tarkastetaan Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa ensi viikon perjantaina 7. kesäkuuta.

Hujasen tutkimus on kiinnostava siksikin, että terveydenhuollon monikanavarahoituksesta ei ole juuri aikaisemmin tehty tutkimusta.

Suomen terveydenhuollossa on kaavailtu monikanavarahoituksesta luopumista, koska sen on arvioitu aiheuttavan terveydenhuoltoon tehottomuutta, eriarvoisuutta ja palveluiden saatavuusongelmia.

Hujasen tutkimuksen perusteella myös monikanavaisuudesta luopuminen voi tulla kalliiksi, jos rahoituksen lähteet ja määrät vähenevät. Terveydenhuollon monikanavarahoitusta voi vähentää, mutta ei poistaa, on hänen sanomansa.

– Monikanavarahoitusta ei voida kokonaan poistaa, koska valtio osallistuu terveydenhuoltoon ja yksityistä kotitalouksien ja työnantajien rahoitusta voi pitää suurena.

Hujasen väitöskirjan esimerkkilaskelmissa julkisen rahoituksen tarve kasvaisi merkittävästi, jos rahoitusvastuuta siirrettäisiin yhä enemmän valtiolle ja kunnille.

Ongelma yritettiin ratkaista sote-uudistuksessa

Monikanavarahoitus syntyi 1960-luvulla sairausvakuutuksen ja kansanterveyslain kehittyessä rinnakkain. Kun 1980-luvulla sairausvakuutuksesta ei enää korvattu terveyskeskuspalveluja, järjestelmät erkaantuivat. Samalla työterveyshuolto vahvistui omana polkunaan lainsäädännön ja kannattajiensa turvin. Vaikutteita saatiin myös ulkomailta.

2010-luvulla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijat nostivat monikanavarahoituksen ongelman julkiseen keskusteluun. Huoli sai poliittista tukea ja paikan hallitusohjelmassa.

Ongelma yritettiin ratkaista sote-uudistuksessa, mutta monikanavarahoituksen olennainen osa, työterveyshuolto, jätettiin pois uudistuksen piiristä. Sote-uudistus kaatui 8. maaliskuuta tänä vuonna.

Hujasen tutkimus tuotti alueellisen tilastotarkastelun työterveyshuollosta.

Hän teki laskelmia monikanavarahoituksen vähentämisen vaikutuksista käyttämällä esimerkkitapauksena Oulua ja perusterveydenhuollon tasoisen vastaanottotoiminnan kustannusten ja rahoituksen kohdentumista ikäryhmittäin.

Lue myös:

Soten rahoitus hämmentää kuntien roolin – Neljä ammattilaista arvioi soten monikanavarahoituksen purkamisen malleja (Mediuutiset 8.4.2015)

Kelan tutkimusprofessori Hennamari Mikkola: ”Monikanavarahoitus – mikä on olennaista?” (Mediuutiset 31.3.2015)