Uusi tutkimushavainto virusten vuorovaikutuksesta kehon nesteiden kanssa voi auttaa ymmärtämään paremmin virusten infektiivisyyttä ja kehittämään uudenlaisia rokotteita niitä vastaan.

Vastikään julkaistussa tutkimuksessa virusten todettiin saavan pintaansa proteiinipeitteen, kun ne joutuvat kosketuksiin kehon nesteiden kanssa matkalla kohdesoluunsa. Peite vaikuttaa merkittävästi virusten biologiseen aktiivisuuteen.

Tutkimuksessa tarkasteltiin hengitystieinfektioita aiheuttavan RS-viruksen proteiinipeitettä – jota tutkijat kutsuvat proteiinikoronaksi – erilaisissa biologisissa nesteissä. Tutkijat havaitsivat, että veressä RS-viruksen proteiinikorona oli hyvin erilainen kuin keuhkonesteessä.

Proteiinikorona oli lisäksi ihmisillä erilainen kuin eläimillä.

Viruksen perintöaines säilyi muuttumattomana, mutta proteiinikoronan avulla se mukautui solunulkoiseen ympäristöön ja pystyi paremmin käyttämään sitä hyväkseen. Monessa tapauksessa proteiinikorona myös lisäsi viruksen tartuttavuutta.

RS-virus on kaikkialla maailmassa yleisin pienten lasten alempien hengitysteiden tulehdusten aiheuttaja. Se aiheuttaa vuosittain jopa 34 miljoonaa sairaustapausta ja 196 000 kuolemaa.

Proteiinipeitteeseen saattaa ainakin joidenkin virusten osalta kiinnittyä myös amyloidiproteiinejä, joiden kertyminen aivoihin edistää hermosolujen tuhoutumista Alzheimerin taudissa.

Amyloidiproteiineja kiinnittyi ainakin RS- ja herpestä aiheuttavaan HSV-1-virukseen.

Nyt julkaistu tutkimus osoitti, että HSV-1-virus pystyy kiihdyttämään liukoisten amyloidiproteiinien saostumista säikeiksi, joista plakit muodostuvat. Alzheimerin taudin hiirimallissa HSV-1-virus kiihdytti merkittävästi amyloidisaostumien kertymistä. Karttuva tieto virusten yhteydestä amyloidikertymiin voikin avata uusia mahdollisuuksia hermoston rappeumasairauksien hoitoon.

Karttuva tieto virusten yhteydestä amyloidikertymiin voikin avata uusia mahdollisuuksia hermoston rappeumasairauksien hoitoon.

Tutkimus tehtiin Karoliinisen instituutin sekä Tukholman ja Itä-Suomen yliopistojen yhteistyönä. Tulokset julkaistiin Nature Communications -lehdessä.