ADHD:n eli aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön oireiden kartoitus on perustunut pääasiassa lapsen, vanhempien ja opettajan haastatteluihin ja kyselyihin. Toistaiseksi paras objektiivinen pitkäkestoista tarkkaavaisuutta mittaava menetelmä on ollut CPT-testi, jossa tutkittavan pitää reagoida painalluksella kaikkiin ruudulle ilmestyviin kirjaimiin X-kirjainta lukuun ottamatta.

Kyselyissä ja testissä on heikkoutensa.

”Kyselyjen haaste on tulkinnanvaraisuus, ja CPT ei taas mittaa arkielämän suoriutumista”, sanoo Aalto-yliopiston akatemiatutkija Juha Salmitaival tiedotteessa.

Salmitaival on yhdessä Åbo Akademin psykologian professorin Matti Laineen, Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijan Erik Seesjärven sekä Peili Vision Oy:n kanssa kehittänyt arkielämän tilanteita simuloivaa EPELI-virtuaalipeliä.

Tuoreessa tutkimuksessa ryhmä, jossa oli lisäksi mukana Helsingin yliopiston ja Husin, Geneven yliopiston ja Tillburgin yliopiston tutkijoita, selvitti pelin toimivuutta ADHD:n oireiden arvioimisessa. Tutkimuksessa oli mukana 47 ADHD-diagnoosin saanutta lasta ja 65 verrokkilasta. Lapset olivat iältään 9–12-vuotiaita.

Osallistujien piti virtuaalilaseja ja liikeohjainta käyttäen suorittaa kotia esittävässä virtuaaliympäristössä joukko arkipäivän tehtäviä annettujen ohjeiden mukaan.

”Se vaati suunnittelua, reitin miettimistä, asioiden muistamista ja kykyä olla reagoimatta eteen tulleisiin häiriöihin”, Salmitaival selittää.

Tutkimus osoitti, että ADHD-diagnoosin saaneet lapset tekivät tehtävissä selvästi enemmän virheitä ja ylimääräisiä toimintoja kuin verrokkiryhmän lapset. Pelin tulokset korreloivat myös hyvin kyselyillä kartoitettujen arjen haasteiden kanssa.

”Peli on jo nyt tarkkuudeltaan vertailukelpoinen CPT-menetelmän kanssa, vaikka sen kehitys on vasta alussa. Lisäksi sen avulla pystytään kuvaamaan paljon kattavammin erilaisia arjen haasteita.”, Salmitaival sanoo.

Levottomuus ja tarkkaamattomuus haittaavat arkielämää

ADHD:lle ominaisia oireita ovat ikään ja kehitystasoon nähden liiallinen tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivinen eli hetken mielijohteista syntyvä käytös. Samanlaisia oireita voi olla lievempinä myös henkilöillä, joilla ei ole varsinaista ADHD-oireyhtymää.

”Nykyisessä Netflixin ja kännyköiden maailmassa tarkkaavaisuuden haasteet koskevat enemmän tai vähemmän meitä kaikkia. Vanhempien voikin olla vaikea arvioida, onko lapsen käytös poikkeavaa; arviointi kun tapahtuu aina omassa kuplassa. Kun lasten suoriutumista testataan identtisessä peliympäristössä, erot ovat objektiivisemmin selvitettävissä”, Salmitaival sanoo.

Alakouluikäisillä levottomuus ja tarkkaamattomuus ovat näkyvimpiä koulutyötä sekä arkielämää haittaavia ongelmia.

”EPELI-pelin avulla voi jatkossa olla mahdollista tarkentaa objektiivisemmin lapsen oirekuvaa ja arkielämän toimintakykyä jo ennen lääkärin vastaanotolle tuloa, mikä nopeuttaa lapsen tilanteen arviointia. Erityistä hyötyä pelistä voisi olla hoitovaikutusten seurannassa” sanoo Helsingin yliopiston lastenpsykiatrian professori Eeva Aronen.

Tulevaisuudessa EPELIä on tarkoitus kehittää niin, että sitä voitaisiin käyttää myös ADHD:n seurannassa ja hoidossa.

”Voimme esimerkiksi seurata, miten muutokset arkisissa asioissa, kuten vaikka nukkumisessa, vaikuttavat suoriutumiseen. Siitä seuraava askel on pärjäämisen tukeminen pelin avulla. Peli voisi esimerkiksi neuvoa, miten tarkkaavaisuutta vaativissa tilanteissa selviytyy paremmin”, Juha Salmitaival sanoo.

EPELI voisi tuoda apua resurssipulaan

ADHD ei ole ainoa aivojen toimintahäiriö, jonka diagnoosi nykymenetelmin on haasteellista. Tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen haasteita esiintyy sekä lapsilla että aikuisilla esimerkiksi autismin, mielenterveyshäiriöiden, aivovammojen ja ikääntymiseen liittyvien aivosairauksien yhteydessä.

Terveydenhuolto painii kuitenkin pahenevan resurssipulan kanssa. THL:n tilastojen mukaan 30 prosenttia lapsista ja nuorista ei syksyllä 2021 päässyt psykiatrin vastaanotolle laissa säädetyssä enimmäisajassa.

”EPELIstä on olemassa myös etänä käytettävä tietokoneversio. Tämä ja kehittämämme nettitestausalusta SOILE voisivat tuoda resurssipulaan helpotusta, koska niiden avulla voitaisiin toteuttaa esimerkiksi toiminnanohjauksen häiriöiden alustavaa kartoitusta ja seurantaa kotoa käsin. Nettitestauksissa tutkittavien joukko voi olla periaatteessa miten suuri hyvänsä”, sanoo Matti Laine.

Lue seuraavaksi: