Noin kahdeksan prosenttia suomalaisista kokee vähintään kohtalaista haittaa virtsaamispakosta. Vaivasta kärsivien määrä kasvaa nopeasti väestön ikääntyessä. Yhä useammin vaivaa myös kutsutaan yliaktiiviseksi rakoksi.

Yliaktiivinen rakko ei kuitenkaan ole lääketieteen tohtori Kari Tikkisen mielestä itsenäinen sairaus, vaikka sitä on sellaisena markkinoitu.

– Kun ongelmaa kutsutaan yliaktiiviseksi rakoksi, kuulostaa siltä, että rakko on yliaktiivinen. Näin ei kuitenkaan usein ole. Kyseessä on oirepohjainen romukoppadiagnoosi. Nykyistä määritelmää yksinkertaisimmin tulkittuna diagnoosi perustuu ainoastaan virtsatieinfektion poissulkuun ja potilaan kertomaan virtsaamispakko-oireeseen, Tikkinen sanoo.

Hänen mukaansa ongelmallisten oireiden syy jää useimmiten epäselväksi.

– Usein emme tiedä edes, onko vika virtsateissä vai niiden ulkopuolella. Tällöin on harhaanjohtavaa antaa potilaalle ”yliaktiivinen rakko” -diagnoosi. Parempi olisi puhua oireista niiden omilla nimillä eikä uusilla, mielikuvituksellisilla termeillä, sanoo Tikkinen.

Miehillä oireet voivat liittyä eturauhasvaivoihin. Naisilla voi olla kyseessä esimerkiksi ponnistukseen liittyvä karkailu tai kohdunlaskeuma.

– Harvinaisempia syitä on pitkä lista, Tikkinen sanoo.

Helmikuussa oli Pariisissa International Consultation on Urological Diseases -järjestön konsensuskokous. Tikkinen kirjoitti kokouksen pohjalta julkaistavaan kirjaan osion yliaktiivisesta rakosta.

Nykyisen määritelmän mukaan yliaktiivisen rakon oireyhtymä on virtsaamispakko, johon voi liittyä virtsan pakkokarkailua, tihentynyttä virtsaamistarvetta ja yövirtsaamista, kun virtsatieinfektio on poissuljettu.

– Yövirtsaaminen jätetään luultavasti pois määritelmästä, Tikkinen sanoo.

Tikkinen ja Tampereen yliopiston epidemiologian professori Anssi Auvinen ovat julkaisseet huhtikuun European Urology -lehdessä artikkelin. Sen mukaan tiedejulkaisujen maininnat yliaktiivisesta rakosta ovat monikymmenkertaistuneet kymmenessä vuodessa.

Kaksoissokko- ja epidemiologisista tutkimuksista lähes 80 prosenttia on lääketeollisuuden rahoittamia.

Kari Tikkisen ja Anssi Auvisen mielestä oireyhtymä ei kuitenkaan ole pelkkä markkinointitemppu.

– Oireet ovat todellisia ja yleisiä. Jos potilaille jaetaan yliaktiivisen rakon diagnooseja liian löyhäkätisesti, oireiden parannettavissa oleva syy voi jäädä diagnostisoimatta, Tikkinen sanoo.

Hänen mielestään yliaktiivisen rakon määrittely oireyhtymäksi saattaa johtaa medikalisaatioon. Lääkitystä määrätään joskus hyvinkin lievissä tapauksissa, vaikka potilaan vaiva olisi hoidettavissa elämäntavan muutoksilla.

Lievissä tapauksissa tulee hyviä tuloksia jo rakon kouluttamisella; potilas siis opettelee pidättämään virtsaansa. Potilaita opetetaan välttämään virtsaneritystä lisääviä aineita, kuten kahvia ja teetä. Lisäksi alkoholin käyttöä on syytä tarkkailla. Yöllä alkoholi haittaa antidiureettisen hormonin erittymistä.

Tikkisen vetämä tutkimusryhmä julkaisi syksyllä Obstetrics & Gynecology -lehdessä artikkelin, jonka mukaan sekä virtsaamispakko että tihentynyt virtsaamistarve ovat kolme kertaa yleisempiä vaivoja tupakoitsijoilla kuin niillä, jotka eivät polta.

Seinäjoen keskussairaalan kirurgian ylilääkärin, dosentti Mika Raitasen mukaan potilaat joutuvat suunnittelemaan elämänsä hyvin tarkkaan.

– Potilaan on vaikea keretä vessaan. Kolmasosalla virtsa tulee housuun, Raitanen sanoo.

Hänellä on jopa termi sille, että ihminen määrittää elämänsä suhteessa vessoihin.

– Wc-mapping. Vaivasta kärsivä suunnittelee päivän reitin sen mukaan, miten tarjolla on vessoja ja virtsalla käymiseen sopivia levähdyspaikkoja.

Miespotilaiden kohdalla lääkärin tulisi tutkia mahdollinen krooninen retentio.

– Suurentunut eturauhanen ahtauttaa virtsaputkea eikä rakko jaksa enää kasvattaa painetta. Rakko voi olla piripinnassa. Asia selviää kertakatetroinnilla, sanoo Raitanen.

Eturauhasta voidaan lievissä ja keskivaikeissa tapauksissa hoitaa lääkkeillä. Lääkkeet, alfasalpaajat, rentouttavat eturauhasta ja rakon kaulaa. Pienentävät lääkkeet pienentävät eturauhasta viidenneksen. Lääkkeen teho näkyy 3–6 kuukauden kuluessa.

– Pieneen eturauhaseen rentouttava lääke ja suureen pienentävä. Mikäli oireet ovat hankalat ja eturauhanen on suuri, yhdistelmähoito on suositeltavin, Raitanen sanoo.

– Vaikeammissa tapauksissa hoito on kirurginen, yleensä höyläys.

Yliaktiiviselle rakolle on tyypillistä, että rakkoa alkaa kouristaa jo hyvinkin pienillä virtsamäärillä.

– Vaikka rakossa olisi vain kaksi desiä virtsaa, alkaa kouristus, jonka potilas aistii virtsapakkona. Tällöin rakkoa voidaan rauhoittaa antikolinergisillä lääkkeillä joko suun tai ihon kautta lääkelaastarina, Raitanen sanoo.

Hänen mukaansa lääkkeet ovat kohtuullisen hyvin siedettyjä.

– Vanhusten yövirtsaisuuden hoidossa olisin pidättyväinen desmopressiinihoidon suhteen. Desmopressiiniä käytetään lasten yökasteluun. Vanhuksilla on suuri hyponatremian riski. Kun virtsan muodostuminen estyy, elektrolyyttitasapaino menee helposti sekaisin.