Mediuutisissa 40/2017 (17.11.) nostettiin esiin lääkärin työssä keskeisiä seikkoja: laboratoriotulosten tulkinta sekä viitearvojen merkitys sairaiden ja terveiden luokittelussa. Tällä kertaa kyseessä oli maksan tutkiminen, mikä on sekin keskeinen alue metabolisen oireyhtymän ja ei-alkoholiperäisen rasvamaksan vallatessa alaa alkoholimaksasairauksilta.

Sekä laboratorionäkökulmasta että kliinisen tautikirjon osalta tärkeässä artikkelissa oli kuitenkin yksi puute. Taulukossa kuvataan suomalaisten viitearvojen jalkautuminen laboratorioihin, ”jotka palvelevat sairaanhoitopiirejä ja suurimpia yksityisiä lääkärikeskuksia”.

Mehiläisen kaikkia toimipisteitä palvelee Töölön lääkärikeskuksessa sijaitseva oma keskuslaboratorio, joka siis uupuu taulukosta. Mehiläisessä otettiin käyttöön kuvatut tiukemmat viitearvot 6.9.2015.

Viitearvojen määrittäminen, tai vähintäänkin oikeasta viiteväestöstä johdettujen viitearvojen soveltaminen ja esittäminen kliinikolle tutkimustulosten yhteydessä, on laboratorion vastuulla.

Eri laboratorioiden menetelmien tulostasoerot ja erilaiset viitealueet ovat omiaan hankaloittamaan kliinikon päätöksentekoa laboratoriotulosten valossa.

Laadukkaan laboratorion tulee kuitenkin olla tietoinen tulostasojen ja viitealueiden eroista. Näistä, kuten myös menetelmien ja viitealueiden valintaperusteista, onkin laboratorion parhaan käytön varmistamiseksi toivottavaa käydä vuoropuhelua laboratorion ja kliinikoiden välillä.

Kristina HotakainenKliinisen kemian erikoislääkäri, dosenttiLaboratoriosektorin johtaja, Mehiläinen OyKliininen opettaja, Helsingin yliopistoPuheenjohtaja, Suomen Kliinisen Kemian Erikoislääkäriyhdistys ry