Vertaistuki auttaa onkologiakin

Hyksin onkologi Paula Poikonen-Saksela aloitti hiljattain uudessa tärkeässä tehtävässä. Hän toimii koordinaattorina marraskuussa alkaneessa EU-tason Bounce-projektissa.

Projekti etsii vastauksia siihen, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat rintasyöpäpotilaiden resilienssiin eli siihen, miten he pystyvät palautumaan mahdollisimman normaaliin elämään ja työkykyyn sairastumisen ja hoitoprosessin jälkeen.

– Keräämme neljän eri maan syöpäkeskuksista noin 600 varhaisvaiheen rintasyöpäpotilaan joukon. Tarkoituksena on kehittää sähköinen työkalu, jonka avulla voitaisiin poimia potilaista ne, jotka ovat erityisen tuen tarpeessa ja joilla on suurin toimintakykyyn vaikuttavien ongelmien kehittymisen riski, Poikonen-Saksela kertoo.

Neljä vuotta kestävässä projektissa on vahva suomalaisedustus. Yhdeksän partnerin projektissa mukana ovat hanketta koordinoivan Hyksin Syöpäkeskuksen lisäksi suomalaiset Noona Healthcare ja Nordic Healthcare Group.

Moniammatillisessa Bouncessa on onkologien lisäksi mukana psykologeja, tietokonemallinnuksen asiantuntijoita ja sosiaalipuolen tutkijoita Suomen lisäksi Kreikasta, Italiasta, Portugalista ja Israelista.

– Resilienssiin vaikuttavat sairauden ja hoitojen lisäksi monet muutkin asiat, kuten potilaan perhetausta, työolot, liikuntatottumukset, elämäntavat, luonteenpiirteet, sosiaaliset suhteet ja vertaistuki. Tämä on iso palapeli, mitä kokoamme, Poikonen-Saksela sanoo.

Hänen mukaansa monet suomalaiset rintasyöpäpotilaat kokevat saavansa psyykkistä tukea jo hoitoprosessiin liittyvissä kontakteissa hoitajiin ja lääkäreihin.

– Pyrimme lääkärin vastaanotolla kartoittamaan tekijöitä, jotka saattavat lisätä tuen tarvetta. Potilas voidaan myös ohjata Syöpäkeskuksen psykososiaalisen tuen yksikköön. Myös syöpäjärjestöjen ja potilasjärjestöjen tarjoama vertaistuki on tärkeää.

Vertaistuki on Poikonen-Sakselan mukaan tärkeää myös työssään raskaita asioita kohtaaville onkologeille.

– Meillä Hyksissä kollegoiden välinen tuki ja mukava työilmapiiri ovat säilyneet potilasmäärien kasvusta ja ajoittaisesta kiireestä huolimatta. Työnohjaukseen on ollut mahdollisuus jo vuosia. Jaksamista auttavat myös ystävyyssuhteet kollegoihin, jolloin haastavista tilanteista on matala kynnys keskustella.

Poikonen-Sakselan päätyö on onkologian kliinisenä opettajana Helsingin yliopistossa. Potilastyötä hän tekee sivuviran puitteissa Hyksin Syöpätautien klinikassa.

– Potilastyö liittyy myös opetukseen ja Bounce-projektiin. Projekti limittyy hyvin vahvasti molempiin työrooleihini.

Parasta opettamisessa on Poikonen-Sakselan mielestä aidosti innostuneiden ja vastaanottavaisten opiskelijoiden kohtaaminen ja opetustilanteet, joissa syntyy vilkasta keskustelua. Pedagogiikka kiinnostaa häntä.

– Nykypäivänä opettaminen on paljon muutakin kuin vain tiedon kaatamista. Uusien interaktiivisten opetusmenetelmien avulla on tavoitteena opettaa asioita niin, että ne oikeasti jäävät mieleen tulevaa lääkärin työtä ajatellen.

Paula Poikonen-Saksela, 49

LL 1994, LT 2001 HY, sädehoidon ja syöpätautien erikoislääkäri 2000.

Perhe: Aviomies, kolme lasta, entlebuchinpaimenkoira.

Harrastukset: Kuntoliikunta.