Masennuksen kroonistumiseen liittyy muutoksia verinäytteestä mitattavissa aineenvaihduntatuotteissa, osoitti Itä-Suomen yliopistossa tehty tutkimus.

Muutoksia havaittiin energia-aineenvaihdunnassa ja yhden hiilen metylaatioreaktioissa, joissa valmistetaan muun muassa hermovälittäjäaineita.

Tieto voi tulevaisuudessa auttaa masennuksen toteamisessa ja hoitojen kohdentamisessa ja yksilöllistämisessä entistä paremmin. Tulokset julkaistiin Journal of Affective Disorders Reports -lehdessä.

”Mielenterveyshäiriöiden diagnostiikka nojaa yhä keskusteluun ja lääkärin tekemiin havaintoihin. Aineenvaihdunnan tuotteiden tarkastelu voisi olla tulevaisuudessa yksi tapa lisää erotella usein kriteereiltään päällekkäisiä psykiatrian diagnooseja”, kertoo väitöskirjatutkija Karoliina Kurkinen tiedotteessa.

”Lisäksi sopiva lääkehoito löytyy usein vasta lukuisien kokeilujen ja erehdysten kautta. Jos ymmärrettäisiin paremmin aineenvaihdunnan eroja ja toimintaa eri häiriöissä, voitaisiin mahdollisesti verikokeen avulla valita mahdollisimman sopiva lääkitys heti hoidon alussa”.

Alustava pelinavaus

Tutkimuksessa oli mukana 76 nuorta avohoidon potilasta, joilla oli diagnosoitu joko akuutti tai krooninen masennus. Näiden potilaiden verinäytteistä tutkittiin aineenvaihdunnan tuotteita. Kun akuutisti masentuneiden aineenvaihduntaa verrattiin kroonisesti masentuneiden potilaiden aineenvaihduntaan, nähtiin eroja metylaatioreaktioihin ja energia-aineenvaihduntaan liittyvissä aineenvaihduntatuotteissa.

Aineisto oli pieni, joten on mahdollista, että esimerkiksi elämäntapoihin liittyvät tekijät sekoittivat tuloksia. Siksi löydöksiä voidaan pitää vasta alustavana pelinavauksena: tarvitaan tutkimusta suuremmilla aineistoilla ennen kuin voidaan tehdä tätä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä.

Aineenvaihdunnalliset tutkimukset vaativat Kurkisen mukaan ison aineiston, jotta voidaan ottaa riittävästi huomioon sekoittavia tekijöitä ja tunnistetaan todelliset muutokset.

”Tätä ei toki helpota se, että aineenvaihduntaan vaikuttaa niin moni asia, kuten ravinto, uni ja liikunta. Kuitenkin riittävän suuressa aineistossa voidaan saada esille juuri niitä muutoksia, jotka vaikuttavat siellä sairauden ytimessä. Mielenkiintoisinta tässä tutkimuksessa onkin ollut pohtia masennuksen kroonistumisen mekanismeja alustavien tulosten pohjalta. Seuraava vaihe on toistaa sama tutkimus, mutta huomattavasti suuremmalla aineistolla, jossa olisi mukana myös terveitä verrokkeja”, hän sanoo.