Syöpäsairaala Docrateen yksilöllisen syöpähoidon ylilääkärin Juha Konosen lempiesimerkkeihin syöpähoitojen vaikuttavuudesta kuuluu levinneen ei-pienisoluisen keuhkosyövän (ALK+) tarina.

Vuonna 2001 potilaiden elinajan ennuste oli huono: kaksi prosenttia olisi elossa viiden vuoden päästä. Nyt jopa puolet ALK-positiivisista potilaista on hengissä vielä viiden vuoden päästä.

– Potilaat hyötyvät, kun löydämme oikeat narut, joista kiskoa syöpää, Kononen sanoi toissa viikolla Mediuutisten järjestämässä, syöpälääkäreille ja terveydenhuollon päättäjille suunnatussa Yksilölliset syöpähoidot -Mediareenassa Helsingissä.

Konosen työnantaja Docrates oli yksi tapahtuman kumppaneista. Muita olivat Astellas, AstraZeneca, Bayer, Celgene, Janssen, MSD, Pfizer ja Roche.

Koko genomin sekvensoinnin hinta laskee pian pariin sataan euroon.

Yksilöllinen syövänhoito tarkoittaa Konosen mukaan keinoja valita oikea hoito oikealle potilaalle ja hoidon kohdistamista niin, että mahdollisimman moni potilaista hyötyy, eikä hoito aiheuta turhia haittoja.

– Siinä välissä on sitten suuri joukko diagnostisia menetelmiä, joiden avulla löydetään ne hoidosta hyötyvät potilaat.

Nämä diagnostiset menetelmät ovat syövänhoidossa kiinnostavasti monipuolistuneet. Tunnetuin niistä on kasvainten genomien sekvensointi ja hyppy, jonka se on tehnyt eteenpäin.

– Nythän pystytään yksittäisestä solusta analysoimaan koko genomi.

Kun ihmisen koko genomi ensimmäisen kerran sekvensoitiin, kustannus oli valtava. Moniko muistaa, että vuonna 2003 se maksoi 2,7 miljardia euroa?

– Lähivuosina koko genomin sekvensoinnin hinta laskee muutamaan sataan euroon, Kononen ennusti.

Silloin siitä voi oikeasti tulla arkea potilaiden hoidossa.

– Mielestäni on selvää, että koko genomin analytiikkaa tullaan jatkossa tarvitsemaan. Kyse on vain siitä, kuinka monta kertaa sen tekemiselle on tarve taudin eri vaiheissa.

Koko genomin sekvensointi mahdollistaa tarkemman analyysin esimerkiksi siitä, paljonko mutaatiokuormaa oikeasti on, olisiko immuno-onkologiasta hyötyä tai onko kyseessä täysin kaoottinen geeni.

– Jo yksin keuhkosyövässä on liian monta harvinaista mutaatiota, että niitä kannattaisi yksittäin testata, Kononen sanoi.

Jokainen kasvain on erilainen, ja eri kohdissa kasvainta solupopulaatio on erilainen. Kasvaimen näytettä tulkitessa on huomioitava, mistä kohdasta ja milloin se on otettu.

On kuitenkin olemassa vaihtoehtoinen tapa selvittää kasvaimessa vallalla oleva solupopulaatio. Se on verikoe eli nestebiopsia.

– Kaikista kasvaimen osista siroaa pieni määrä mutatoitunutta DNA:ta vereen – ja varsinkin niistä hoidon kannalta tärkeistä pesäkkeistä, jotka johtavat taudin etenemiseen.

Nestebiopsian tuloksia tulkitessa yksi asia pitää Konosen mukaan pitää mielessä. Verenkierrosta löytynyt mutatoitunut DNA ei välttämättä tarkoita, että potilaalla on syöpä. Taustalla voi olla esimerkiksi esiastemuutos.

– Testi on aina tulkittava kliinisessä kontekstissa.

Geenimuutosten ja molekyylitestien tulkinta on niin vaikeaa, että asiatuntijat tekevät sitä syövänhoidossa nykyisin yhdessä.

– Viimeisen vuoden aikana Suomessakin on syntynyt näitä Molecular Tumor Boardeja, joihin osallistuu onkologeja, patologeja, biologeja, bioinformaatikkoja ja syöpätutkijoita.

He arvioivat joukolla, merkitseekö geenitestien tulos standardihoitoa, ohjaamista lääkekokeisiin vai onko potilaan perusteltua osallistua kokeelliseen hoitoon.

– Hoitopäätös on aina tehtävä kliinisessä yhteydessä, jossa huomioidaan, millaista hoitoa potilas kestää.

Joukkoälyn käyttäminen kompensoi myös sitä puutetta, että Suomessa käytetään monesti geenitesteihin kaupallista palveluntarjoajaa. Konosen havaintojen mukaan niiden raportit jäävät usein vajaiksi.

– Raporteista ei esimerkiksi käy ilmi, onko muutos ituradassa vai kasvaimessa, ja suomalaisen tautiperimän erikoisuudet jäävät ulkomaalaisilta huomaamatta.

Yksi askel eteenpäin geenimuutosten tulkitsemisessa on Konosen mukaan se, että syöpäkasvaimista tehdään koemalleja, joihin eri hoitoja testataan.

Koemalleissa elävät syöpäsolut muodostavat rakenteita ja mik­roympäristön, jossa testataan eri geenimuutosten vaikutusta lääkeresponssiin. Manipuloitavien syöpäkudosmallien avulla saadaan nykyistä tarkempi käsitys siitä, miten syöpäsolut oikeasti toimivat omassa ympäristössään.

– Tätä on kehitetty muutama vuosi maailmalla. Näen sen alustana, joka synnyttää uusia kliinisiä hypoteeseja. Kyseessä ei siis ole hoito, sanoi kudosmallien tutkimuksiin itsekin osallistunut Kononen.

Lue myös: