Pitkäaikaissairaudet ovat keskeisiä verenmyrkytyspotilaiden kuolemaan johtaneita syitä, ilmenee sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri Juha Rannikon väitöstutkimuksesta.

Aiemmissa tutkimuksissa verenmyrkytyksen takia ensiavussa hoidettavien kuolleisuuden on raportoitu vakavassa verenmyrkytyksessä olevan 20-30 prosenttia. Näissä tutkimuksissa kyse on kuitenkin ollut kokonaiskuolleisuudesta, ei kuolleisuudesta pelkästään infektioon.

Pitkäaikaissairauksien tiedetään vaikuttavan infektiokuolleisuuteen, mutta pitkäaikaissairauksien ja infektioiden merkitystä kuolemassa on vaikea arvioida. Sitä on myös tutkittu vähän.

Rannikko kuitenkin kehitti väitöskirjatyössään menetelmän pitkäaikaissairauksien merkityksen arvioimiseksi verenmyrkytyskuolleisuudessa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 497 verenmyrkytystapausta 484:llä eri potilaalla. Heistä menehtyi viikon sisään sairaalaan tulosta 9 prosenttia, kuukauden sisällä 14 prosenttia ja kolmessa kuukaudessa 20 prosenttia.

Kolmen kuukauden kuluessa verenmyrkytyksestä kuolleet 98 potilasta jaettiin kolmeen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä kyse oli selvästi verenmyrkytykseen kuolleista, toisessa niistä, joiden kuolema liittyi verenmyrkytykseen, mutta joilla oli myös alle puolessa vuodessa kuolemaan johtava pitkäaikaissairaus ja kolmannessa kyse oli potilaista, joiden kuolema ei johtunut verenmyrkytyksestä vaan pitkäaikaissairaudesta.

Pienin ryhmä kaikista verenmyrkytyksen jälkeen kuolleista oli ensimmäinen ryhmä eli selvästi verenmyrkytykseen kuolleet. Heitä oli vain 16 prosenttia.

Kuolleista 46 prosenttia kuului toiseen ryhmään, eli heillä verenmyrkytyksen lisäksi kuolemaan liittyi vakava pitkäaikaissairaus. Esimerkiksi etäpesäkkeinen pahanlaatuinen kasvain oli hyvin yleinen pitkäaikaissairaus sekä ryhmään kaksi että ryhmään kolme kuuluneilla.

– Näin ollen nykyisin bakteeriperäisen verenmyrkytyksen jälkeen menehtymiset johtuvat valtaosin muusta kuin itse infektiosta, mikä on todennäköisesti verenmyrkytyksen tehokkaan antibioottihoidon ja muun hoidon ansiota, Rannikko toteaa tiedotteessa.

Lisäksi tutkimuksessa selvisi, että soluvapaalla DNA-merkkiaineella on kyky ennustaa kuolleisuutta verenmyrkytyspotilailla, toisin kuin CRP-merkkiaineella. Lisäksi aiemmin lähinnä kolesteroliaineenvaihduntaan liitetty PCSK9-entsyymin pitoisuuden veressä todettiin nousevan verenmyrkytyksessä. Viikon ja kuukauden kuluessa verenmyrkytyksestä kuolleilla sen pitoisuudet olivat matalammat kuin eloonjääneillä.

Rannikko väittelee perjantaina 13. joulukuuta Tampereen yliopistossa.