Yksi tämän hetken kuumimmista puheenaiheista ja tutkimuskohteista gastroenterologiassa on mikrobiston vaikutus eri vatsan­alueen sairauksien syntyyn ja etenemiseen.

Tämän on huomannut Seinäjoen keskussairaalassa yleissisätauteihin erikoistuva keliakiatutkija Pilvi Laurikka, joka kävi lokakuussa Malmössä pohjoismaisessa IBD-konferenssissa kuuntelemassa kiinnostuneena luentoja tulehduksellisista suolistosairauksista.

– Esimerkiksi IBD-potilailla mikrobiston lajirikkaus on kaventunut ja yleisesti suotuisina pidettyjen Firmicutes-bakteerien määrä vähentynyt. Samantyyppisiä muutoksia on todettu pitkittyneistä vatsaoireista kärsivillä keliaakikoilla.

Laurikka havaitsi viime vuonna väitöstutkimuksessaan, että noin joka viidennellä keliaakikoista on pitkittyneitä vatsaoireita tiukasta gluteenittomasta ruokavaliosta huolimatta. Syytä tähän ei vielä tiedetä, mutta lisävalaistusta voisi löytyä esimerkiksi vatsan mikrobiston tutkimuksesta.

– Hoitamattomassa keliakiassa on todettu joitain mikrobimuutoksia suolistossa, mutta on epäselvää johtuvatko ne siitä, että suoli menee rikki ja tulehtuu, vai tuleeko suolistoon ensin mikrobimuutoksia, jotka ovat mukana taudin syntyprosessissa.

Jos tutkimuksissa selviäisi, että tietyt mikrobit tai niiden puute aiheuttavat esimerkiksi keliakian oireiden pitkittymistä, voitaisiin potilaiden avuksi ehkä kehittää probioottihoitoja.

– Uusille hoidoille olisi tarvetta, koska keliakiassa kuten IBD:ssäkin toiminnalliset, sinänsä harmittomat oireet voivat pahimmillaan olla elämää invalidisoivia, vaikka itse tauti olisi hyvässä hoidossa.

Laurikka havaitsi väitöksessään myös, että moni keliaakikko saa ravinnosta liian vähän kuitua.

– On mahdollista, että keliaakikon oireet voisivat helpottua liukoista kuitua lisäämällä tai FODMAP-ruokavaliolla, mitä käytetään ärtyvän suolen oireyhtymän hoidossa. Tämä tutkimus on kuitenkin vasta alkuvaiheessa.

Pilvi Laurikka on toiminut myös Keliakialiiton asiantuntijalääkärinä ja kiertänyt pitämässä paikallisyhdistyksille luentoja ja sopeutumisvalmennuskursseja. Tänä vuonna Keliakialiitto palkitsi hänet Vuoden keliakiatutkija -tunnustuksella.

– Se lämmitti mieltä. On ollut motivoivaa huomata, että omalla tutkimusaiheella on potilaille oikeasti väliä. Luennoilla ihmiset kertovat tunnistavansa pitkittyneitä oireita itsellään.

Laurikan on helppo samaistua keliakiapotilaiden tilanteeseen, sillä hän on itse sairastanut keliakiaa 16-vuotiaasta asti. Omakohtaiset kokemukset vaikuttivat myös osaltaan siihen, että hän ryhtyi tutkimaan keliakiaa jo opiskeluaikoina.

– Lisäksi eräs opiskelukaveri kehui keliakiatutkimusryhmää, joten hain sinne tekemään syventäviä opintoja. Lopulta saman aihepiirin ympärille rakentui väitöskirja. Nyt jatkan samassa ryhmässä post doc -tutkijana.

Suoliston mikrobiston lisäksi toinen kuuma puheenaihe kansainvälisestikin on tähystysten rooli keliakian diagnostiikassa ja seurannassa.

Laurikan mukaan keskustelua käydään esimerkiksi siitä, tarvitseeko kaikille keliaakikoille tehdä vuoden kohdalla seurantatähystys ja ottaa uusi koepala, jos keliakia­vasta-aineet ovat palautuneet ruokavaliohoidolla normaaleiksi.

– Lähivuosina mietitään, voidaanko tähystysten määrää vähentää diagnostiikassa ja seurannassa ja painottaa labrakokeita. Lapsille on jo Euroopan laajuiset suositukset, joiden mukaan diagnoosin voi tehdä tiukoilla kriteereillä ilman tähystystä. Aikuisten osalta tämä on vasta keskustelussa.