Kaikkien lääkärien pitäisi osata epäillä vaskuliitteja eli verisuonten tulehduksia, jos potilaan perustauti etenee hyppäyksittäin tai yllättäen ja haittaa useamman elimen toimintaa tai jos antibioottihoito ei tehoa tavanomaisessa ajassa, sanoo Tyksin reumatologian ylilääkäri, dosentti Laura Pirilä.

Harvinaissairauksiin luokiteltavien vaskuliittien tunnistaminen ja erottaminen infektioista olisi tärkeää, koska vaskuliitit aiheuttavat usein potilaille vaikeita tautitiloja.

– Haastavimmat ja vaikeimmat vaskuliitit löytyvät teho-osastoilta ja sisätautien osastoilta. Vaikka potilaita on vähän, he ovat hyvin kalliita potilaita. Siksi tunnistamisen avuksi tarvitaan reumatologeja ja taitavia sisätautilääkäreitä niin yliopisto- kuin keskussairaaloissakin, Pirilä sanoo.

Infektiot ovat haastavin erotusdiagnostinen ongelma.

– Toisaalta on muistettava, että vaskuliitit ovat varsin harvinaisia sairauksia, lukuun ottamatta jättisoluarteriittia. Kun tietoisuus sairauksista lisääntyy, niin diagnostiikka paranee, mutta myös ylidiagnostiikan mahdollisuus kasvaa.

Pirilä muistuttaa, että harvinaisten tautien tunnistaminen on kaikkien lääkärien tehtävä. Vaikka lääkäri ei osaisi nimetä sairautta, hänen pitäisi tunnistaa poikkeuksellinen taudin kulku ja osata epäillä vaihtoehtoisia diagnooseja ja lähettää potilas oikeaan paikkaan lisäselvityksiin.

– Kun opetan diagnostiikkaa kandeille ja erikoistuville, niin korostan sitä, että pitää epäillä. Ei saa syöksyä suoraa päätä diagnoosiin vaan täytyy pitää mielessä erotusdiagnostiikka.

Vaskuliittien tunnistamista helpottavat lähitulevaisuudessa julkaistavat uudet luokittelukriteerit. Niitä määritellään parhaillaan käynnissä olevassa DCVAS-tutkimuksessa, johon osallistuu yli 6 000 potilasta 32 maasta.

– Myös Tyksistä on muutama potilas osallistunut tähän tutkimukseen. Toiveissa olisi saada hyvä etiologiaan perustuva luokittelu, jolloin oikean hoidon valinta olisi helpompaa.

Nykyinen luokittelu perustuu lähinnä anatomiaan. Vaskuliitit on esimerkiksi jaoteltu karkeasti pienten ja isojen verisuonien taudeiksi.

Pirilän mukaan tämä ei huomioi juurikaan vaskuliittien aiheuttajia. Parannusta tähän ovat tuomassa erilaiset vasta-ainetestit. Nyt jo esimerkiksi pienten suonten vaskuliitit jaotellaan ANCA-positiivisiin ja -negatiivisiin sen mukaan, ovatko potilaan veren valkosoluvasta-ainepitoisuudet suurentuneet vai pienentyneet.

– Melko monessa paikassa saa nykyään myös osin päivystysaikaan ANCA-vasta-ainemäärityksiä. Myös uusia vasta-aineita on identifioitu, joskin ne eivät ole vielä rutiinidiagnostiikassa ja niiden merkitys odottaa tarkempaa tutkimusta.

Pirilän mukaan suurin osa lääkäreistä ei ole kuullut vaskuliittien ANCA-luokittelusta, vaan he puhuvat yhä esimerkiksi Wegenerin granulomatoosista ja Churg-Straussin oireyhtymästä.

– Tarvitaan uusi lääkärisukupolvi tai massiivista informaatiota ennen kuin uusi terminologia vakiintuu. Kun edes reumataudeilla opittaisiin tämä, niin se olisi hyvä asia.

Pirilä uskoo, että vaskuliittien diagnostiikka paranee lähitulevaisuudessa paitsi erilaisten biomarkkereiden, myös geenitutkimuksen avulla.

– Myös DCVAC:ssa tehdään jonkin verran geenitutkimusta. Ensin pitää olla fenotyypit kuvattuna tarkemmin, minkä jälkeen voidaan ruveta etsimään genotyyppejä. Tässä voi jälleen korostaa biopankkien merkitystä. Biopankkeihin säilötyn tiedon ja näytteiden avulla voidaan avata tulevaisuudessa räätälöityä täsmähoitoa.

Ison parannuksen vaskuliittien diagnostiikkaan on jo tuonut PET-kuvantaminen. Laura Pirilä vetää Tyksissä tutkimusta, jossa selvitetään PET-tutkimuksen hyötyä vaskuliittien ja infektioiden erotusdiagnostiikassa.

Tutkimus lähti liikkeelle potilaan erikoisista oireista ja pohdinnasta, voisiko niiden taustalla olla infektio tai vaskuliitti.

– Sanoimme PET-keskukselle, että haluamme kerran viikossa kuvantamisajan näille potilaille tutkimusta varten, koska aikoja ei yksinkertaisesti muuten saatu. Ilman kuvantamista annoimme vain potilaille sekä kortisonia että antibioottia emmekä silti tienneet, oliko kyseessä infektio vai vaskuliitti.

Tutkimus alkoi viisi vuotta sitten. Tyksin reumatologi Kirsi Taimen analysoi parhaillaan materiaalia julkaisua varten. Tutkimus on tarkoitus julkaista ensi vuonna.

– Nyt jo PET-tutkimusten saatavuus on paljon parempi, ja tutkimus on jo muuttanut hoitokäytäntöjä, Pirilä sanoo.

Edelleen infektiot ovat haastavin erotusdiagnostinen ongelma.

PET-tutkimus on erityisen hyvä isojen suonten vaskuliittien diagnostiikassa ja epäselvän kuumeilun syyn selvittämisessä. Sen avulla löydetään esimerkiksi kaula-, solis- ja reisivaltimoista vaskuliitteja, jotka ennen olisivat jääneet löytämättä.

– Samalla löydetään potilaista myös maligniteetteja ja infektioita, joten saadaan tehtyä erotusdiagnostiikkaa. PET-tutkimus on kallis, ja sen saatavuus on Suomessa monin paikoin edelleen rajallinen, joten yritämme vastata siihen, millainen potilas eniten hyötyy PET-tutkimuksesta.