Rikosseuraamuslaitos tekee yhteistyötä vankiterveydenhuollon ja muiden yhteiskunnan toimijoiden kanssa, jotta rikosten polku saataisiin katkaistua. Yli puolet vapautuneista vangeista uusii rikoksensa.

Vankilassa ollessa vangin hyvinvointi ja terveys paranevat, mutta siviiliin paluun jälkeen asiat voivat mennä nopeasti uudelleen solmuun, eikä etenkään somaattista hoitopolkua pystytä pitämään yllä.

– Vankilasta vapautuville ei kaikilla terveysasemilla anneta vankilasta varattuja aikoja, koska ne jätetään niin usein käyttämättä. Yksi syy siihen on, että vangit eivät halua siviiliterveydenhuollon henkilökunnan tietävän, että he ovat olleet vankilassa, kertoo vankiterveydenhuollon avohuollon ylilääkäri Hanna Hemminki-Salin.

Opioidikorvaushoidossa oleville järjestetään vankilan kautta myös siviilihoitopaikka vapautuneen vangin kotikunnasta. Päihdeohjaajien kanssa tehdään vankiloiden kautta yhteistyötä, jotta vapautuneet kiinnittyisivät paremmin siviiliterveydenhuoltoon.

– Päihdekierteen katkaisemiseksi vapautuneet vangit eivät valitettavasti halua tehdä mitään, sanoo Hemminki-Salin.

Moni vangeista ei tiedä oikeuksistaan, eikä vaihtoehdoista vankilan ulkopuolella.

– Todellisuudessa vankeuden aikana ja jälkeen voi kuntoutua ja kouluttautua vaikka uuteen ammattiin. Kela tukee myös aiempaa enemmän vankien ammatillista kuntoutumista, kertoo rikosseuraamustyöntekijä Anne Raivisto rikosseuraamuslaitokselta.

Vaikka vankila-aikana tehdään hyviä suunnitelmia, tipahtaa vapautunut yhä usein palveluiden ulkopuolelle.

– Pyydämme myös yhteistyökumppaneita vierailemaan vankiloissa, koska vankilan ulkopuolella tarvittavien palveluiden yhteensovittaminen on edelleen suuri haaste. Etenkin päihteettömyyden tukemisen eteen pitäisi tehdä paljon enemmän.

Keskeisimmät rikosten uusimiseen vaikuttavat tekijät ovat vangin rikoshistoria ja ikä. Moninkertaisilla vangeilla riski syyllistyä uusiin rikoksiin on suuri, ja nuoret palaavat vankilaan todennäköisemmin kuin vanhat. Naiset uusivat rikoksia miehiä harvemmin.

– Pyrimme edelleen kehittämään yhteistyötä yhteiskunnan palvelujärjestelmien kanssa uusimiskierteen katkaisemiseksi. Jos tuomion aikana saadaan tehtyä hyvä suunnitelma esimerkiksi asumisen, toimeentulon, työllistymisen ja päihdehoidon kannalta, vähentää se rikosten uusimisriskiä vapautumisen jälkeen.

Vankiterveydenhuollon käytännön työssä on huomattu, että vankilaan tulee aiempaa nuorempia rikoksen tekijöitä ja uusijoita.

Heillä on takanaan paljon huumeongelmia ja muita sosiaalisia ongelmia. Usein taustalla on myös rikkinäinen lapsuus, kasvatuslaitokset ja katuelämä.

Päihteiden käyttö on muuttunut perusjuoposta sekakäyttäjäksi. On vankeja, jotka ovat aloittaneet säännöllisen tupakoinnin 7-vuotiaina ja piikkihuumeiden käytön 12–13-vuotiaina.