Lähes puolella Helsingin yliopiston ja Helsingin sosiaali- ja terveystoimen tutkimukseen osallistuneista ympärivuorokautista hoitoa saavista vanhuksista suuhygienian taso oli erittäin huono.
Tutkimukseen osallistui 231 asukasta, joista suurin osa oli muistisairaita ja tarvitsi paljon apua hoitohenkilökunnalta päivittäisissä toiminnoissa.
Hammaslääkärien tekemässä tutkimuksessa lähes puolella asukkaista hampaiden pinnalla oli runsaasti plakkia ja suusta löytyi ruuanjäämiä.
”Hampaiden reikiintyminen, ientulehdukset ja hampaiden kiinnityskudoksen sairaudet olivat asukkailla yleisiä, kertoo tutkija, johtava ylihoitaja Riitta Saarela tiedotteessa.
Etenkin muistisairailla riittävän suuhygieniatason saavuttaminen näytti olevan vaikeaa ympärivuorokautisessa hoidossa.
Tutkimukseen osallistuneilla oli käytössä paljon lääkkeitä, mikä usein johtaa syljen erityksen vähenemiseen ja kohonneeseen suusairauksien riskiin.
Monista riskeistä ja hoidon tarpeesta huolimatta vain harva asukas oli käynyt hammaslääkärin tai suuhygienistin vastaanotolla viimeisen vuoden aikana.
Suun tutkimukset tehtiin ennen koronapandemiaa vuosina 2017–2018.
Tutkimuksen tulokset on julkaistu European Geriatric Medicine -tiedejulkaisussa.
Suun terveys vaikuttaa muun muassa hyvän ravitsemuksen toteutumiseen ja yleiseen hyvinvointiin.
”Suun terveyden uusi määritelmä on monitahoinen ja sisältää kyvyn puhua, hymyillä, haistaa, maistaa, koskettaa, pureskella, niellä ja välittää erilaisia tunteita ilmeillä ilman kipua ja epämukavuutta”, Saarela kertoo.
”Mitä huonompi asukkaan suuhygienian taso oli, sitä huonompi oli hänen elämänlaatunsa”.
Ikääntyneiden asukkaiden suuhygienian parantaminen on hoitohenkilökunnan ja suun terveydenhuollon yhteinen haaste, Saarela sanoo. Suuhygienistien osaamista tarvitaan muun muassa opastamaan hoitajia asukkaan hampaiden, suun limakalvojen ja hammasproteesien puhdistamisessa.
”Hoitajat tarvitsevat tietoa ja osaamista asukkaan suun ongelmien ja sairauksien tunnistamiseen kyetäkseen ohjaamaan heitä suun terveyspalvelujen piiriin. Jokaiselle asukkaalle pitäisi myös taata säännöllinen hammaslääkärin tutkimus ja tarvittavat hoitotoimenpiteet joko asumisyksikössä tai hammashoitolassa”.
