Digitaalisen median käytöllä voi olla myönteisiä vaikutuksia opiskeluintoon, jos nuori saa toiminnalleen tukea koulusta. Asia selviää Lauri Hietajärven väitöstutkimuksesta, jossa selvitettiin nuorten digitaalisen osallistumisen ja koulunkäynnin välisiä yhteyksiä.

Hietajärvi on seurannut vuonna 2000 syntyneitä helsinkiläisnuoria peruskoulun kuudennelta luokalta yhdeksännen luokan loppuun asti. Mukana oli myös aineistoa lukiolaisten ja yliopisto-opiskelijoiden kokemuksista.

Tutkimukseen osallistuneiden 13–16 -vuotiaiden intensiivinen somettaminen tai pelaaminen ei näyttänyt olevan kouluongelmien syy. Teknologiaan pakeneminen näyttäisi olevan seuraus siitä, että teini kokee riittämättömyyden tunnetta koulun suhteen eikä koulunkäynti innosta häntä.

– Kun kehitämme koulua, ratkaisuyritysten pitäisi olla ensisijaisesti pedagogisia sen sijaan että keskitytään laitteisiin, Lauri Hietajärvi sanoo tiedotteessa.

– Koulussa pitäisi keskittyä sellaisiin tapoihin toimia, jotka lisäävät opiskelun merkityksellisyyttä. Käytäntöjä pitäisi kehittää kuulemalla nuoria ja tutustumalla heidän innovatiivisiin tapoihinsa käyttää teknologiaa. Mobiililaitteiden kieltäminen ei ratkaise ongelmaa. Mieluummin pitäisi opettaa niiden järkevää käyttöä.

Hyvin intensiivinen sosiaalisen median käyttö saattaa kuormittaa nuorta ja lisätä psykologisia vaatimuksia, mikä saattaa johtaa jopa uupumukseen. Tällaista esiintyy erityisesti silloin, kun nuori yrittää pitää yllä laajaa seuraajakuntaa esimerkiksi bloggaajana. Toisaalta tällainenkin teknologian käyttö voi tukea koulutyötä, mikäli se nähdään voimavarana, ja se liittyy uuden tiedon löytämiseen, luomiseen ja kehittelyyn.

Kohtuullinen sosiaalisen median käyttö on kuitenkin tärkeää nuorten sosiaalisten suhteiden kannalta. Nuoren on tärkeä oppia hallitsemaan sitä itse.

– Kieltämisen sijaan olisi mietittävä, miten koulussa voidaan opettaa somen käytön säätelyn taitoja. Joillekin nuorille näyttää olevan erityisen tärkeää, että heidän sosio-digitaaliset toiminnan tapansa sopivat yhteen koulun käytäntöjen kanssa, Hietajärvi sanoo.

Aikuisten olisi hyvä olla kiinnostuneita nuorten tavoista käyttää teknologiaa, jotta he voisivat elää paremmin mukana nuorten arjessa.

Digitaalisen median käyttötapa vaikuttaa siihen, millainen yhteys sillä on koulumotivaatioon ja hyvinvointiin.

Tutkimuksessa opiskeluinto näytti olevan korkeampi tai jopa nousevan, kun nuori hakee tietoa ja toimii digitaalisessa mediassa henkilökohtaisten kiinnostuksen kohteiden parissa. Sen sijaan kouluinto näytti laskevan niillä oppilailla, joilla oli halu käyttää teknologiaa sekä koulun ulkopuolella että koulussa osana opiskelua, mutta joille ei annettu siihen mahdollisuutta.

Tutkimuksen keskiössä oli kuilu-hypoteesi. Sen mukaan oppilaat tai opiskelijat, jotka ovat mieltyneet oppimaan teknologiavälitteisesti koulun ulkopuolella, kokevat alhaisempaa kouluintoa kuin perinteisiä välineitä, kuten kynää ja paperia suosivat lapset ja nuoret.

Väitöskirjan tulokset antoivat tukea kuilu-hypoteesille, mutta näyttivät myös kuilun ilmenemisen olevan riippuvainen useista tekijöistä sekä yksilön että ympäristön tasolla.

Kuilu saattaa muodostua, mikäli koulun ulkopuolella hankittua osaamista ei tunnisteta koulussa. Yhtä hyvin se voi syntyä siksi, että nuoret vieraantuvat koulun käytännöistä ja kokevat riittämättömyyden tunteita opiskelun suhteen.