Diplomi-insinööri Sanna-Kaisa Harjula tutki väitöskirjassaan mykobakteeri-infektion etenemistä seeprakalassa.
Väitöskirjan ensimmäinen osa keskittyy tutkimaan kyseisen taudin aiheuttamia kudosmuutoksia histologisin menetelmin. Työssä löydettiin seeprakalan kudoksista tuberkuloosille tunnetusti tyypillisiä rakenteita, granuloomia. Lisäksi havaittiin taudin eri vaiheet, kuten bakteerin leviäminen eri kudoksiin.
Lisäksi väitöskirjatutkimus selvittää eri geenien tehtäviä seeprakalan puolustautuessa mykobakteeri-infektiota vastaan. Tutkimuskohteena oli erityisesti interleukiini 10 -geeni. Sen vaikutusta mykobakteeri-infektion kulkuun tutkittiin mittaamalla bakteerien ja verisolujen määrää, eri geenien ilmentymistä sekä tekemällä kudosvärjäyksiä.
Tulosten perusteella interleukiini 10 -geenin puutos johti tehokkaampaan immuunivasteeseen infektiota vastaan. Nämä tulokset sopivat yhteen muissa eläinmalleissa saatuihin tuloksiin.
Väitöskirjatutkimuksen lopullinen tavoite oli tunnistaa geenejä, joita tarvitaan normaaliin immuunipuolustukseen mykobakteeri-infektiota vastaan.
Tämän tavoitteen saavuttamiseksi seeprakalan alttiutta mykobakteeri-infektiolle selvitettiin suoran geneettisen seulonnan avulla. Tässä yhteydessä tutkittiin myös kaikkien geenien ilmentymistä mykobakteeri-infektion aikana.
Näiden tutkimusten tuloksena tunnistettiin useita geenejä, joilla mahdollisesti on tehtävä immuunipuolustuksessa mykobakteeri-infektiota vastaan. Löydökset antavat pohjaa jatkotutkimuksille.
Kaiken kaikkiaan väitöskirjan tulokset vahvistavat edelleen seeprakalan asemaa hyvänä tuberkuloosimallina.
Oletko lääkäri, hammaslääkäri, proviisori tai farmaseutti?
Kirjautumalla tästä saat kaikki Mediuutisten digisisällöt käyttöösi maksutta.
