Leikkausviive vaikuttaa lonkkamurtumapotilaan komplikaatioihin ja kuolleisuuteen. Jo yli 12 tunnin leikkausviive saattaa lisätä kuolleisuusriskiä, havaitsi LL Markus Hongisto väitöstutkimuksessaan.

Leikkausviiveen vaikutusta lonkkamurtumapotilaan kuolleisuuteen ja komplikaatioiden esiintyvyyteen on tutkittu runsaasti käyttäen yli 24 tunnin aikarajoja. Useimmat tutkimukset perustuvat rekisteriaineistoihin.

– Tämän tutkimuksen tavoite oli selvittää, vaikuttaako lyhyt odotusaika leikkaukseen lonkkamurtumapotilaan kuolleisuuteen, Hongisto kertoo tiedotteessa.

Tutkimusaineisto pohjautuu Seinäjoen keskussairaalassa kerättyyn potilasaineistoon sekä hoitoilmoitusrekisteriin ilmoitettuihin tietoihin.

– Kuolleisuus 30 vuorokauden aikana oli vähäisempää potilailla, jotka leikattiin 12 tunnin kuluessa sairaalaan saapumisesta. Sen sijaan kuolleisuuteen vuoden kuluessa lonkkamurtumasta vaikuttivat enemmän potilaan perussairaudet kuin leikkaushoito 12 tunnin kuluessa. Tarvitaan vielä laajempia tutkimuksia ennen kuin hoitosuosituksia voidaan mahdollisesti päivittää, Hongisto sanoo.

Väitöskirjatutkimuksen muissa osatöissä selvitettiin lisäksi, toteutuiko lonkkamurtumapotilaiden operatiivinen hoito vallitsevan lääketieteellisen näytön mukaisesti, ja verrattiin kahta eri leikkausavausta. Tutkimuksen tavoitteena oli myös selvittää, voidaanko 4–6 kuukauden kuluttua lonkkamurtumasta ennustaa potilaan laitostumista.

Hoitoilmoitusrekisterin tietojen perusteella tehdyt havainnot osoittivat, että sementittömän puolitekonivelen käytön lisääntyminen reisiluun kaulan murtumissa melkein kolminkertaiseksi vuosien 2005–2011 aikana ei noudattanut vallitsevaa tieteellistä näyttöä.

Lonkkamurtumapotilaan laaja-alainen moniammatillinen kuntoutus nopeuttaa kotiin palaamista ja toimintakyvyn palautumista. Erityisen tärkeää on tunnistaa ne potilaat, joilla on riski laitostua.

– Poliklinikalla 4–6 kuukauden kuluttua murtumasta muistia ja toimintakykyä mittaavat MMSE- ja IADL -testit ennustivat laitostumista yhden vuoden kuluttua murtumasta potilailla, jotka aiemmin olivat asuneet kotona ilman ympärivuorokautista hoitoa, Hongisto sanoo.

Iäkkäiden potilaiden reisiluun kaulan murtuma hoidetaan yleisimmin sementtikiinnitteisellä puolitekonivelellä. Suomessa käytetään yleisimmin posterolateraalista tai modifioitua Hardingenin avausta.

– Tutkimuksessa havaittiin, että modifioidusta Hardingenin avauksesta leikatut potilaat käyttivät enemmän liikkumisen apuvälineitä vuoden kuluttua murtumasta. Sen sijaan posterolateraalinen avaus altisti lonkan sijoiltaanmenolle.

Tutkimushavaintojen perusteella molempia leikkausavauksia voidaan käyttää tiedostaen niiden aiheuttamat erilaiset komplikaatioriskit.

Suomessa hoidetaan leikkauksella noin 6 000 lonkkamurtumaa joka vuosi.

Aiemmin kotona asuneista iäkkäistä lonkkamurtumapotilaista 75 prosenttia on elossa ja palannut kotiin kolmen kuukauden kuluttua murtumasta.