Lihasmassa vähenee merkittävästi monissa eri sairauksissa, ikääntyessä ja tilanteissa, joissa ravinnonsaanti tai fyysinen aktiivisuus ovat vähentyneet. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehty väitöskirja osoittaa, että lihaskadon esto pidentää kokeellista syöpää sairastavien hiirien selviytymistä.

Hiiriä hoidettiin lihaksia kasvattavalla kasvutekijäreseptorilla, joka esti sekä syövän että kemoterapian aiheuttaman lihaskadon.

Väitöskirjan tulokset tukevat aiempaa näyttöä lihaskudoksen säilyttämisen tärkeydestä vakavissa sairaustilanteissa. Uutena tuloksena havaittiin, että hiirten selviytyminen ei parantunut, mikäli lihaksia kasvatettiin vain ennen syövän alkua ja sitten hoito keskeytettiin.

– Tämä viittaisi siihen, että suuri lihasmassa ennen syöpää ei itsessään välttämättä tarjoa suojausvaikutusta, jos lihaskato tapahtuu nopeasti. Tästä tarvitaan lisää näyttöä eri tutkimusmalleilla ja ihmispotilailla tehdyistä tutkimuksista, tohtorikoulutettava Tuuli Nissinen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta sanoo tiedotteessa.

Tutkimus antaa viitteitä myös siitä, että lihasten ylläpidolla itsessään tai siihen tähtäävällä hoidolla voidaan estää tai lieventää joitakin kemoterapian ja syövän haittavaikutuksia myös muihin kudoksiin kuin lihaskudokseen. Hoito laboratoriossa tuotetulla kasvutekijäreseptorilla muun muassa esti luuntiheyden laskun kemoterapiaa saavilla hiirillä, ja nämä vaikutukset olivat yhteydessä lihasmassaa ja sen muutosta kuvaaviin muuttujiin.

Väitöstutkimuksen tulosten perusteella tulevaisuudessa tulisi syövässä ja sen hoidossa kiinnittää huomiota myös fyysisen aktiivisuuden ja suorituskyvyn laskuun, joihin tutkitulla kasvutekijäreseptorilla ei ollut vaikutusta.

Tutkimuksessa selvitettiin myös mahdollisia lihaskatoon ja sen hoitoon liittyviä mekanismeja. Tähän tarkoitukseen hiirten lihaksia kasvatettiin kasvutekijäreseptorin lisäksi myös geeniterapialla. Molemmat menetelmät lisäsivät lihasten kokoa kasvattamalla tehokkaasti lihasten proteiinisynteesiä ja mTOR-signalointia. Vaikutus proteiinisynteesiin oli niin tehokas, että sitä ei ehkäissyt edes lyhytaikainen paasto tai fyysinen inaktiivisuus.