Väitös valmistui, tutkimus jatkuu

Tänä vuonna yli 150 lääkäriä sai tai saa väitöskirjansa valmiiksi.

Yksi heistä on Tampereen yliopistossa elokuussa väitellyt Miia Kaartinen, jonka väitöskirja Autonomiset virittymisreaktiot suoraan katseeseen, yhteistyökäyttäytyminen ja hyökkäävä aggressiivisuus autismikirjon lapsilla hyväksyttiin kunniamaininnalla.

Väitöstyö alkoi 2000-luvun puolivälissä, kun Tampereen yliopistossa oli menossa EU-projekti autismikirjon häiriöihin liittyen lastenpsykiatrian professorin Kaija Puuran johdolla.

Alussa tutkimus haki suuntaansa.

– Ensimmäisiä kokeellisia tutkimuksia lähdettiin tekemään 2007, mutta ne eivät olleet sellaisia, jotka olisivat päätyneet tähän kirjaan, Kaartinen sanoo.

Tutkimus eteni kliinisen työn lomassa. Kaartinen ehti ennen väitöstutkimuksen valmiiksi saattamista valmistua sekä lastenpsykiatrian että nuorisopsykiatrian erikoislääkäriksi.

Hän on ollut työssään Tampereen kaupungilla ja Taysissa paljon tekemisissä autismikirjon lasten ja nuorten kanssa.

Hän on työskennellyt aiheen parissa myös neuropsykiatrisiin häiriöihin keskittyneessä Neptunus-projektissa asiantuntijalääkärinä vuosina 2010–2011.

Kaste-hankkeena käynnistetystä työstä muodostui Tampereella vakituinen toimintamalli, jossa autetaan alle 20-vuotiaita ja heidän perheitään neuropsykiatrisissa pulmissa, myös ilman lähetettä tai diagnoosia.

Väitöstutkimus antoi lisää ymmärrystä autismikirjosta.

– Ajattelen, että se toi mahdollisuuden syventää omaa tietämystä autismikirjon häiriöihin liittyvistä ilmiöistä, Kaartinen sanoo.

Tärkein yksittäinen havainto liittyy epätyypilliseen sosiaaliseen käyttäytymiseen. Mitä vähemmän autonomiset virittymisreaktiot vaimenivat suoraa katsetta toistettaessa, sitä enemmän autismikirjon lapsilla näyttää olevan vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa.

Kaartinen toivoo, että asiaa tutkitaan lisää, jotta alustava havainto saisi vahvistusta. Hänen tutkimuksessaan oli pieni otoskoko, 23 lasta.

Ilahduttava tulos oli, että autismikirjon pojat pystyivät yhteistyökykyisyyttä tutkivassa pelitilanteessa tekemään tasapuolisia päätöksiä sosiaalisten taitojen vaikeuksistaan huolimatta.

Tuloksesta voi olla myös käytännön hyötyä.

– Tämä yhteistyökäyttäytyminen voi olla sellainen osa-alue, joka voisi kenties mahdollistaa muiden sosiaalisten taitojen harjoittelun.

Tutkimuksen käytännön toteutuksessa oli haasteita.

– Katseen autonomisia virittymisreaktioita tutkittaessa piti olla paikallaan. Ja kun mittasimme samalla myös aivosähkökäyrää, lapsen päässä piti olla elektrodimyssy. Tämän tyyppiset asiat ovat haastavia osalle lapsista, joilla on neuropsykiatrinen häiriö.

Toinen haaste liittyi statistiikkaan. Kaartinen joutui miettimään tarkoin, millaiset statistiset menetelmät kuvaavat datasta juuri sitä, mitä halutaan tutkia.

Nyt Miia Kaartinen työskentelee kolme päivää viikossa Tampereen kaupungin perheneuvolassa.

Myös tutkimustyö jatkuu, tosin aihe on vaihtunut. Hän on mukana Turun yliopiston FinnBrain-tutkimuksessa, joka selvittää geenien ja ympäristön vuorovaikutusta lapsen kehityksessä.

Miia Kaartinen, 41

LT, lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, nuorisolääketieteen erityispätevyys.

Työskentelee lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkärinä Tampereen perheneuvolassa.

Aiempia työpaikkoja: Tays, lasten- ja nuorisopsykiatrian vastuualueet.