Isän eliniän pituus on yhteydessä epigeneettisiin muutoksiin jälkeläisissä. Äidin eliniän pituudella ei todettu olevan vastaavaa merkitystä.

Tämän havainnon osoitti ensimmäistä kertaa Saara MarttilanTampereen yliopiston lääketieteen yksikköön tekemä väitöstutkimus.

Oncotarget-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tunnistettiin geenejä, joiden alueella DNA:n metylaation taso on yhteydessä isän eliniän pituuteen. Nämä geenit toimivat solun sisäisessä signaloinnissa ja osallistuvat kasvun ja kehityksen säätelyyn.

Tutkimus toteutettiin yli 90-vuotiaiden tamperelaisten Tervaskannot 90+ -aineistossa.

Epigeneettiset mekanismit säätelevät geenien ilmenemistä ja vaikuttavat sitä kautta yksilön ominaisuuksiin, esimerkiksi ulkonäköön ja sairastavuuteen.

Ympäristötekijät kuten kemikaalit, ravinto ja koettu stressi muokkaavat epigeneettisiä tekijöitä yksilön elämän aikana. DNA:n metylaatio on tunnetuin ja eniten tutkittu epigeneettinen mekanismi.

Aiemmissa tutkimuksissa jyrsijöillä on voitu osoittaa, että ympäristövaikutusten aiheuttamat ominaisuudet periytyvät aina neljänteen sukupolveen ja että tätä periytymistä välittävät epigeneettiset mekanismit.

Ihmisillä on osoitettu, että isän tai isoisän elintavat vaikuttavat jälkeläisten sairastuvuusriskiin.

Eliniän pituuden tiedetään olevan 20 - 30 -prosenttisesti periytyvää, mutta tunnetaan vain harvoja geenejä, jotka välittävät tätä perinnöllisyyttä.

Joko tutustuit? Mediuutisten sisältö ja tiedeuutisia osoitteessa Summa.mediuutiset.fi

-------

TILAA Mediuutisten viikottainen uutiskirje tästä.