Loppuraskauden unettomuusoireet lisäävät synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä erityisesti, jos äidillä on muitakin masennuksen riskitekijöitä. Äidin masennus puolestaan ennustaa leikki-ikäisen lapsen tunne-elämän oireita. Äitien masennusoireet pitäisi siksi havaita mieluiten jo raskausaikana ja hoitaa matalalla kynnyksellä. Asia selvisi tuoreessa Helsingin yliopiston väitöstutkimuksessa.

Kansainvälisten tutkimusten perusteella tiedetään, että 10–15 prosenttia naisista sairastuu masennukseen raskausaikana tai synnytyksen jälkeen. Loppuraskaudessa ilmenevä unettomuus lisää synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä.

LL Johanna Pietikäinen selvitti väitöstutkimuksessaan, mitä unettomuusoireita tulisi seuloa missäkin raskauden vaiheessa, jotta pystyttäisiin paremmin tunnistamaan, ketkä äideistä ovat vaarassa sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Tutkimuksessa vahvistui loppuraskauden unettomuusoireiden kuten huonon unenlaadun, lyhyen unen ja unensaantivaikeuksien yhteys synnytyksen jälkeisiin masennusoireisiin.

Uutena löydöksenä havaittiin jo alkuraskauden unensaantivaikeuden lisäävän synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä. Useiden eri riskitekijöiden kasautuminen lisäsi synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä erityisen paljon.

Riskitekijöitä olivat esimerkiksi aiempi masennus, ahdistuneisuus ja monilapsisuus.

– Synnytyksen jälkeinen masennus on usein jatkumoa jo raskauden ajalta. Odottavan äidin unettomuusoireiden seulominen auttaisi tunnistamaan masennuksen riskissä olevat äidit aiemmin, Pietikäinen kertoo tiedotteessa.

Tutkimuksessa selvitettiin myös äitien ja isien masennusoireiden jatkumista loppuraskaudesta lapsen toiseen elinvuoteen asti. Tulosten perusteella sekä äitien että isien masennusoireet ovat varsin pitkäkestoisia. Lisäksi puolisoiden masennusoireet liittyivät toisiinsa.

– Vanhempien masennusoireita tulisi seuloa raskausajan lisäksi myös myöhemmin lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana, jotta masennusoireilu ei pääsisi kroonistumaan, Pietikäinen sanoo.

Äitien lievienkin pitkäkestoisten masennusoireiden havaittiin tutkimuksessa nostavan riskiä kaksi- ja viisivuotiaiden lasten tunne-elämän oireille kuten ylivilkkaudelle, käytösoireille ja ahdistuneisuudelle. Näin tapahtui myös silloin, kun molemmilla vanhemmilla oli masennusoireita.

Lisäksi äitien masennusoireiden voimistuminen aiheutti lasten tunne-elämän oireiden lisääntymistä. Isien masennusoireet eivät lisänneet lapsen oireita vastaavalla tavalla. Ne eivät lisänneet lasten tunne-elämän oireiden riskiä silloin, kun äidillä ei ollut masennusoireita.

– Äitien masennusoireet pitäisi havaita mieluiten jo raskausaikana ja hoitaa matalalla kynnyksellä ensisijaisesti psykoterapeuttisilla hoitomuodoilla, Pietikäinen sanoo.

– Julkiselle sektorille tulisi kehittää yksilö-, pari- ja ryhmäterapeuttisia hoitomuotoja, jotta raskaus- ja vauva-ajan mielenterveyshäiriöiden lääkkeettömien hoitomuotojen lisääntyneeseen tarpeeseen pystyttäisiin vastaamaan, hän jatkaa.

LL Johanna Pietikäinen väittelee 27.11.2020 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Sleeping problems during pregnancy, parental perinatal depressive symptoms and children’s emotional problems - Findings from the Child-Sleep and FinnBrain birth cohorts" (Raskausaikainen unettomuus, vanhempien perinataaliajan masennusoireet ja lapsen tunne-elämän ongelmat).

Vastaväittäjänä on Professori (lastenpsykiatria) Kaija Puura, Tampereen yliopisto, ja kustoksena on professori Tiina Paunio.