Lääkejakeluketjun prosesseja leimaa nykyisin epävarmuus ja faktoihin perustuva päätöksenteko on vaikeaa, ilmenee tuoreesta väitöstutkimuksesta.

”Vaikka lääkehuolto on huoltovarmuuden kannalta kriittinen toiminto, se perustuu usein peukalosääntöihin ja eri tilanteisiin reagointiin, ei niinkään dataan ja analytiikkaan sekä ennakoivan tilannekuvan luontiin. Kehittyvissä talouksissa apteekki on usein ainut saatavilla oleva terveydenhuollon palvelu. Lääkeväärennökset ovat näissä maissa yleinen ongelma ja välitön terveysuhka”, sanoo väitöskirjatutkija Teijo Peltoniemi tiedotteessa.

Lääkehuollon peruspilari on toimiva lääkejakeluketju: sillä varmistetaan lääkkeiden saatavuus. Varsinkin puutteellinen tiedonvaihto ja epäeheä informaatio heikentävät lääkejakeluketjun toimintaa ja siten lääkehuollon toimivuutta.

Terveydenhuolto on markkinana erityisen altis erilaisille informaatioasymmetrioille. Informaation saatavuus ja välittäminen monipolvisessa lääkejakeluketjussa on haastavaa ja ajantasaista eheää tietoa on vaikea saada. Ketju koostuu koostuu muun muassa viranomaisten, lääketeollisuuden, logistiikan, tukkukaupan, terveydenhuollon palveluntarjoajien ja apteekkien edustajista. Puutteellinen tieto aiheuttaa ylimääräisiä kuluja, jakeluketjun häiriöitä ja lääkepulaa.

Lääkehuolto on erittäin säännelty markkina. Suomessa, kuten monessa muussakin Euroopan maassa, on sovellettu muun muassa lääkevaihtoa ja viitehintajärjestelmää, joiden avulla saadaan hallittua lääkekustannusten kasvua.

Jotta globaalin jakeluketjun riskejä voidaan hallita ja lääkejakeluketjun häiriöitä vähentää, pitää sääntelyä ja valvontaa vahvistaa.

Sääntely on myös ollut keskeisenä tekijänä alan digitalisoitumisessa. Suomalaisten apteekkien digiloikka käynnistyi sähköisen reseptin myötä.

Digitaalisilla ratkaisuilla on mahdollista lisätä informaation määrää ja laatua jakeluketjun eri osissa. Esimerkiksi annosjakeluroboteilla voidaan tukea varsinkin monilääkittyjen potilaiden lääkkeiden määräysten mukaista nauttimista. Reseptien noudattamattomuus tuottaa merkittäviä kustannuksia ja terveyshaittoja.

”Jakeluketjun riskienhallinnassa voidaan toisaalta hyödyntää muun muassa lohkoketjuteknologiaa. Yksi merkittävä etu lähestymisestä on se, että jaettavan informaation määrä voidaan minimoida, eikä liikesalaisuuksia tai muuta sensitiivistä tietoa tarvitse jakaa samassa mittakaavassa kuin perinteisissä keskitetyissä ratkaisuissa”, Peltoniemi sanoo.

”Keskeistä on myös lääkejakeluketjun läpinäkyvyyden lisääminen datan ja analytiikan avulla. Siiloutuneessa prosessissa ei välttämättä ymmärretä syy-seuraussuhteita eikä ennakoida. Digitaalisia ratkaisuja suunniteltaessa tulisi oppia pois olemassa olevista prosesseista ja toimintatavoista, ja miettiä tarvittaessa täysin uusia käytäntöjä. Perinteiset suunnittelumenetelmät ja sosiotekninen lähestyminen voivat pahimmassa tapauksessa hidastaa alan digitalisaatiota.”

LUE SEURAAVAKSI: