Psykologisista arviointimenetelmistä voi olla hyötyä psykoterapeuteille, kun he suunnittelevat potilaan hoitoa.

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan erilaiset arviointimenetelmät voivat tarjota hyödyllistä ja mahdollisesti toisiaan täydentävää tietoa hoidonsuunnittelun tueksi.

Psykoterapian tuloksellisuutta koskevassa ennustetyössä tulokset osoittivat, että terapiassakävijät, joilla terapian alussa kuvautui enemmän psyykkisiä voimavaroja, hyötyivät nopeammin lyhytterapiasta kuin pitkästä psykoterapiasta.

– Tulokset viittaavat siihen, että psykologiset voimavaratekijät, kuten valmiudet toimiviin sosiaalisiin suhteisiin, tunteiden säätelyyn ja ahdistuksensietoon ovat yhteydessä lyhytterapiasta nopeasti saatavaan hyötyyn, psykologian maisteri ja väitöskirjatutkija Jaakko Stenius sanoo tiedotteessa.

Voimavaroja havainnoitiin Rorschachin niin sanotun musteläiskämenetelmän avulla. On esitetty, että menetelmä edellyttää esimerkiksi kykyä tehdä havaintoja ja kommunikoida kokemuksia toiselle ihmiselle tunteita herättävässä ja stressaavassakin vuorovaikutustilanteessa.

Stenius selvitti Jyväskylän yliopistossa tarkastettavassa väitöstyössään kolmen psykologisen arviointimenetelmän kykyä ennustaa lyhyiden ja pitkien, lähestymis- ja työskentelytavoiltaan erilaisten psykoterapioiden tuloksellisuutta sekä pitkän psykoterapian aikana tapahtuvaa yhteistyösuhteen kehitystä.

Väitöstutkimuksessa kävi myös ilmi, että parempi suoriutuminen kognitiivista kykytasoa arvioivassa menetelmässä ennusti myönteisempää potilaan ja terapeutin välistä yhteistyösuhdetta pitkän psykoterapian aikana. Tulos oli sama sekä potilaiden että terapeuttien arvioimana.

– Kognitiiviset valmiudet, kuten kyky sanallistaa omia kokemuksia sekä valmiudet tarkastella asioiden välisiä yhteyksiä, näyttäytyivät erityisen merkityksellisinä terapian myöhemmissä vaiheissa. Terapiasuhde syveni tällöin, kun akuuttia hätää ja huolia oli ehkä jo ehditty ratkomaan, Stenius pohtii.

Parempaa yhteistyösuhdetta ennustivat myös terapiassakävijän toimivat keinot käsitellä ahdistusta. Näitä ovat esimerkiksi huumori vaikeassa tilanteessa ja kuormittavien asioiden purkaminen esimerkiksi taiteen, urheilun tai muiden harrastusten avulla.

Lisäksi psykoterapian alussa ilmenneet syvemmän tason haavoittuvuustekijät ennustivat hieman yllättäenkin myönteistä potilaiden kokemaa yhteistyösuhteen kehitystä pitkässä psykoterapiassa. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi vaikeus luottaa muihin ihmisiin tai haasteet tunteiden säätelyssä.

– Tämä tulos kertoo sitä, että pitkän terapian aikana voi muodostua hyvin tärkeä, läheinen ja luottamuksellinen suhde terapeuttiin silloin, kun esimerkiksi toistuvat vaikeat tai traumaattiset elämänkokemukset ovat tuottaneet kipua ja pettymyksiä sekä horjuttaneet jaksamista ja luottamusta muihin ihmisiin, Stenius sanoo.

Psykologisten soveltuvuustekijöiden merkityksestä erilaisten psykoterapioiden tuloksellisuuden kannalta on edelleen suhteellisen vähän tutkimustietoa.

Aiemmin on havaittu, että haastatteluun perustuvalla arvioinnilla voidaan tunnistaa psykologisia vahvuuksia ja haavoittuvuustekijöitä, jotka ennustavat kykyä hyötyä lyhytpsykoterapiasta tai tarvetta pitkälle psykoterapialle.

Tutkimustiedon tarkentuminen siitä, miten eri menetelmät täydentävät toisiaan ja mitä hyötyä siitä on, auttaa sopivan hoitomuodon valinnassa yhä useammalle terapiaan hakeutuvalle.

– Hoitolinjauksista ja hoidon tavoitteista keskusteltaessa on tärkeää huomioida apua hakevan henkilön omat toiveet ja odotukset, Stenius sanoo.

Väitöstutkimus pohjautui Helsingin Psykoterapiatutkimuksen seuranta-aineistoon, jossa on verrattu lyhyiden ja pitkien psykoterapioiden vaikuttavuutta sekä terapian vaikuttavuuteen yhteydessä olevia ennustetekijöitä.

Tässä tutkimusprojektissa 326 masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä kärsivää aikuisikäistä henkilöä satunnaistettiin kolmeen erilaiseen terapiaan: lyhyeen ratkaisukeskeiseen ja psykodynaamiseen sekä pitkään psykodynaamiseen psykoterapiaan. Tutkimuspsykoterapioiden aikana eri hoitomuotojen vaikuttavuutta arvioitiin muun muassa kartoittamalla psykiatrisia oireita sekä työ- ja opiskelukykyä.

Stenius työskentelee psykologina Niuvanniemen sairaalassa. Hän toimii myös psykoterapeuttina, työnohjaajana, tietokirjailijana sekä kouluttajana.

Steniuksen psykologian väitöskirjan "The Rorschach Ego Impairment Index (EII-2) as a predictor of psychotherapy outcome and alliance development" tarkastustilaisuus järjestetään lauantaina 19.6.2021.

Teos on julkaistu sarjassa JYU Dissertations numerona 378. Teos löytyy sähköisessä muodossa osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8633-9