Tuore Turun yliopiston väitöstutkimus havaitsi viisi tekijää, jotka olivat yhteydessä lapsen kohonneeseen aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön eli ADHD:n riskiin.
Nämä tekijät olivat ennenaikainen syntymä, sikiön kasvuhäiriö, vastasyntyneen matalat Apgar-pisteet ja raskausaikainen altistuminen nikotiinille sekä äidin D-vitamiinin puutokselle. Löydökset oli vakioitu useiden taustatekijöiden suhteen.
LL Minna Sucksdorff osoitti tutkimuksessaan, että mitä varhaisemmin ennen laskettua aikaa lapsi syntyy, sitä suurempi on hänen riskinsä saada myöhemmin ADHD. Lievästi kohonnut riski oli nähtävissä jopa vielä muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa syntyneillä verrattuna täysiaikaisena syntyneisiin.
– Lisäksi sikiön huono kasvu lisäsi myöhempää ADHD-riskiä. Kohonnut riski voitiin osoittaa jo ennen perinteisesti käytettyjä huonon kasvun kategorioita. ADHD-potilailla oli verrokkeja useammin myös matalammat Apgar-pisteet vastasyntyneenä, Sucksdorff kertoo tiedotteessa.
Sucksdorffin laaja väestöpohjainen tapaus-verrokkitutkimus käsitti yhteensä 49 534 lasta. Heistä 10 409 oli saanut ADHD-diagnoosin vuoden 2011 loppuun mennessä.
Tutkittavat olivat syntyneet Suomessa vuosina 1991–2005. Tutkimuksessa hyödynnettiin valtakunnallisia rekistereitä.
Sucksdorffin kahdessa osatyössä analysoitiin nikotiinialtistumisia ja D-vitamiinitasoja äitien raskaudenaikaisista verinäytteistä. Tutkimukset keskittyivät vuosina 1998–1999 syntyneisiin tapaus-verrokkipareihin. Tämän aineiston muodosti 2 158 lasta.
Äidin raskaudenaikainen D-vitamiinivaje oli yhteydessä lapsen lievästi kohonneeseen ADHD-riskiin.
– Kyseessä on ensimmäinen väestötason tutkimus, joka selvitti yhteyttä äidin alkuraskauden veren D-vitamiinipitoisuuden ja lapsen diagnosoidun ADHD:n välillä. Tutkimuksen raskaudet sijoittuivat aikakaudelle ennen nykyistä raskaana olevien äitien D-vitamiinisuositusta, ja pitoisuudet olivatkin hyvin matalia, Sucksdorff kertoo.
Nikotiinin osalta luvut puhuvat puolestaan: mitä suurempi äidin veren nikotiinipitoisuus oli alkuraskaudessa, sitä suurempi oli lapsen ADHD-diagnoosin riski myöhemmin elämässä.
Voimakas nikotiinialtistus nosti lapsen ADHD-riskin yli kaksinkertaiseksi verrattuna nikotiinille altistumattomiin.
– Yhteyttä sikiöaikaisen nikotiinialtistuksen ja diagnosoidun ADHD:n välillä ei ollut aiemmin todennettu käyttämällä äidin raskaudenaikaisia verinäytteitä. Aiemmat tutkimukset ovat perustuneet äitien omaan ilmoitukseen mahdollisesta tupakoinnista, Sucksdorff sanoo.
Sucksdorff huomauttaa, että äidin raskaudenaikainen tupakointi tai D-vitamiinivaje tuskin yksinään kuitenkaan selittävät lapsen ADHD-diagnoosia.
– Tämänkaltaiset altisteet voivat myötävaikuttaa riskiin esimerkiksi perimän ja sosiaalisten tekijöiden rinnalla, Sucksdorff sanoo.
Näiden viiden tekijän lisäksi Sucksdorff löysi yhteyksiä myös muiden raskausajan ja vastasyntyneisyyskauden tapahtumien ja ADHD:n välillä.
ADHD-diagnoosin saaneet lapset olivat hieman verrokkeja useammin syntyneet suunnitellulla keisarileikkauksella, käynnistetyllä synnytyksellä, olleet perätilassa tai tarvinneet hoitoa vastasyntyneiden teho-osastolla.
– Tulokset antavat tukea sille, että geneettisen alttiuden lisäksi epäsuotuisilla raskaudenaikaisilla ja varhaisvaiheen terveystekijöillä näyttää olevan merkittävä vaikutus myöhempään ADHD:n riskiin, Sucksdorff sanoo.
ADHD todetaan noin viidellä prosentilla lapsista.
Vaikka monet raskausajan riskitekijät olivat yhteydessä lapsen kohonneeseen ADHD-riskiin, vain pienellä osalla ADHD-potilaista on osoitettavissa edellä mainittuja riskitekijöitä. Lisäksi perinnöllisen alttiuden osuus häiriön riskiin on kiistaton.
– ADHD:lle altistavien riskitekijöiden tunteminen on kuitenkin tärkeää, sillä se edistää varhaisten oireiden tunnistamista ja hoitoon ohjausta, Sucksdorff korostaa.
LL Minna Sucksdorff esittää väitöskirjansa ”Prenatal and perinatal risk factors of ADHD – A population-based register study” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 4.6.2021 klo 12.
