Muokatut DNA-pätkät, kolmoiskierteen muodostavat oligonukleotidit, ovat kiinnostaneet tutkijoita pitkään potentiaalisina tulevaisuuden lääkeaineina. Niiden käyttöä on kuitenkin rajoittanut erityisesti kolmoiskierteen heikko pysyvyys solun olosuhteissa sekä oligonukleotidien eli lyhyiden nukleiinihappojuosteiden heikko kulkeutuminen soluun.

Nyt suomalainen väittelijä on tutkinut ja kehittänyt väitöstutkimuksessaan nukleiinihappojuosteita, jotka kykenevät sitoutumaan paremmin kaksoiskierteiseen DNA:han ja RNA:han. Löydöksen avulla voidaan tulevaisuudessa kenties vaikuttaa tiettyjen valikoitujen geenien toimintaan. Juosteet myös voivat olla apuna esimerkiksi diagnosoida perinnöllisiä sairauksia.

Ihmisten perinnöllisen informaation sisältävä DNA ja monet biologisesti merkittävät RNA-molekyylit esiintyvät soluissa kaksoiskierteisessä muodossa. Filosofian maisteri Ville Tähtinen muokkasi kemian alan väitöstutkimuksessaan nukleiinihappojuosteita ja kolmoiskierteen muodostavia peptidinukleiinihappoja kemiallisesti, jotta ne sitoutuisivat voimakkaammin kaksoiskierteiseen DNA:han ja RNA:han.

Tähtisen väitöstutkimus paljasti myös uutta tietoa siitä, miten nukleiinihappojuosteet ja peptidinukleiinihapot sitoutuvat kaksoiskierteiseen DNA:han ja RNA:han.

Tutkimuksessa paljastui muun muassa yksityiskohtaista tietoa kilpailevista mekanismeista, joilla peptidinukleiinihapot voivat sitoutua kaksoiskierteiseen RNA:han.

– Tulevia lääketieteellisiä sovelluksia ajatellen on ensiarvoisen tärkeää, että tunnemme peptidinukleiinihappojen erilaiset sitoutumismekanismit ja pystymme välttämään ei-spesifistä sitoutumista. Haluammehan lääkeaineen vaikuttavan juuri tiettyyn geeniin tai RNA-sekvenssiin, Tähtinen sanoo tiedotteessa.

Oligonukleotidien avulla voitaisiin esimerkiksi häiritä perinnöllisiä sairauksia aiheuttavien geenien tai syövän kehittymiseen liittyvien molekyylien toimintaa.

Tähtisen väitöskirja tarkastetaan perjantaina 11. lokakuuta Turun yliopistossa.