Uusi tutkimus kertoo, että ympäristöherkkyyspotilaiden geeniprofiili erottuu selvästi muista ryhmistä.
Astmaa sairastavilta ei puolestaan löytynyt erityistä geeniprofiilia, joka erottuisi terveiden henkilöiden geeniprofiileista.
Professori Harri Alenius Helsingin yliopistosta pitää yllättävänä löydöksenä sitä, että ympäristöherkkyyspotilaiden merkkiaineprofiili erottui muista ryhmistä.
"Ympäristöherkkyyspotilaiden veren valkosolujen geenien toiminnan muutokset erottuivat selvästi terveistä verrokeista. On mahdollista, että nämä immuunivasteeseen liittyvät muutokset ovat yhteydessä elimistön krooniseen stressiin ja psykososiaaliseen kuormitukseen”, hän sanoo tiedotteessa.
Yhteisiä piirteitä astmaa sairastavien kanssa
Vaikka kosteusvaurioihin liittyvää astmaa sairastavilta ei löytynyt erityistä geeniprofiilia, niin verrattaessa kosteusvaurioon liittyvää astmaa sairastavien ja ympäristöherkkien geeniprofiileja toisiinsa, niistä löydettiin kuitenkin samoja piirteitä.
"Samankaltaisuus kosteusvaurioon liittyvää astmaa sairastavien ja ympäristöherkkien geeniprofiilissa viittaa siihen, että oireilun taustalla voi olla yhteisiä mekanismeja”, sanoo ylilääkäri Hille Suojalehto Työterveyslaitoksesta tiedotteessa.
"Tämä löydös tuo lisää ymmärrystä pitkittyneen sisäilmaoireilun mekanismeista. Koska pitkittyvä oireilu voi heikentää merkittävästi työ- ja toimintakykyä, on tärkeää tunnistaa taustalla vaikuttavat tekijät, jotta hoitokeinoja voidaan kehittää”, painottaa Suojalehto.
Tutkimuksen toteuttivat Työterveyslaitos, Helsingin yliopisto ja Hus.
Tutkimukseen osallistui 88 tupakoimatonta naista, joilla oli todettu aikuisiällä kehittynyt astma tai ympäristöherkkyys, sekä terveitä verrokkihenkilöitä. Osalla astman kehittyminen ja oireet liittyivät kosteusvauriorakennuksiin.
Tutkimuksessa verrattiin ryhmien geeniprofiileja (RNA-merkkiaineprofiileja) toisiinsa. Merkkiaineprofiilit tunnistettiin nenän limakalvolta ja veren valkosoluista moderneilla biolääketieteen menetelmillä.
