Tuore väitöskirja ehdottaa kilpirauhasen toimintahäiriöiden diagnostiikassa käytettävään TSH-arvon viitealueeseen tuntuvaa muutosta.

Sisätautien ja geriatrien erikoislääkäri Ville Langénin väitöstyössä tyreoideaa eli kilpirauhasta stimuloivan hormonin (TSH) uudeksi viitealueeksi määriteltiin 0.4–3.4 mU/L. Uuden viitealueen yläraja on noin 1.0 mU/L tavallisimmin maailmalla käytössä olevaa ylärajaa matalampi.

– Omat tutkimustulokseni tukevat muutamia vuosia sitten pienemmässä tutkimuksessa saatuja tuloksia. Pohjoismaisessa NORIP-aineistossa määritettiin suomalaisista tutkittavista TSH:lle näet samankaltainen viitealue, Langén kertoo.

Suomessa esimerkiksi Huslab siirtyi Norip-tutkimuksen pohjalta käyttämään TSH-testin tulkinnassa aiempaa matalampaa viitealueen ylärajaa. Huslabissa yläraja oli ennen 4.0 mU/L, nyt se on 3.6 mU/L.

Viitealueen ylärajan alentaminen aiheuttaisi lääkäreille jonkin verran lisätyötä, Langén arvioi.

– Jos TSH-arvo on hieman yli viitealueen, tilannetta kannattaa kontrolloida.

Tutkimusten mukaan lievästi suurentuneista TSH-arvoista jopa puolet normalisoituu jossakin vaiheessa itsestään, mutta muilla yli 3.4 mU/L:n pitoisuus saattaa olla merkki orastavasta kilpirauhasen vajaatoiminnasta eli subkliinisestä hypotyreoosista.

– Oireettomalla potilaalla subkliinista hypotyreoosia voi seurata periaatteessa siihen saakka, kunnes TSH-pitoisuuden taso on yli 10 mU/L. Tämän jälkeen sydän- ja verisuonitautiriski näyttäisi suurentuvan suuren kansainvälisen meta-analyysin tulosten perusteella. Siksi jopa oireettomalla henkilöllä tulee silloin pohtia tyroksiinihoidon aloitusta, Langén sanoo.

Väitöskirjassa havaittiin myös vähäiset yhteydet TSH-pitoisuuden ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden välillä. Sydänperäisen äkkikuoleman riskin kanssa subkliinisellä hypotyreoosilla on väitöskirjan valossa olemassa hienoinen merkitsevä yhteys.

Mekanismi, jolla orastava kilpirauhasen vajaatoiminta on yhteydessä suurentuneeseen sydänperäisen äkkikuoleman riskiin, jäi kuitenkin avoimeksi.

– Kutkuttaa jollakin tavalla palata tämän kysymyksen äärelle, Langén toteaa.

Muitakin keskeisiä kysymyksiä liittyen kilpirauhasen toimintahäiriöihin on vielä avoimena.

– Kaikista tärkein tutkimusnäyttö puuttuu. Meillä ei ole kunnon tutkimusnäyttöä siitä, että potilaalle annettu tyroksiinihoito madaltaisi subkliinisen hypotyreoosiin liitetyn sydän- ja verisuonisairastavuuden tai kuolleisuuden riskiä.

Tällainen tutkimus pitäisi Langénin mukaan saada toteutettua.

– Vaatii kuitenkin tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien tutkimuspotilasmäärän, jotta asia saataisiin lopullisesti selvitettyä.