Molecular Therapy -tiedejulkaisusta löytyy tuore tutkimus, joka kohottaa kulmakarvoja osin hämmästyksen ja osin mahdollisen toivonpilkahduksen merkiksi. Sen mukaan laboratoriossa valmistettu kokeellinen purukumi voisi vangita suun sars-cov-2-viruksia itseensä ja siten hidastaa koronaviruksen leviämistä. Asiasta uutisoi Science Alert.

Purukumin pureskelu suun terveyden edistämiseksi ei tietenkään ole uusi idea, mutta huomion kohdistaminen yksittäiseen virukseen on. Tutkijat saivat koronaa vastaan taistelevan purukumin idean aiemmista tutkimuksista, jotka ovat näyttäneet, että virusta esiintyy runsaasti tartunnan saaneiden syljessä.

Tarkemmin menetelmä perustuu niin kutsuttuihin angiotensiinikonvertaasi 2 -entsyymeihin, lyhyemmältä nimeltään ACE2. Koronavirus pääsee ihmisen soluihin käsiksi tarttumalla kiinni tiettyjen solujen pinnoilta löytyvään ACE2:een. Tutkijat kyllästivät purukumin entsyymillä tarkoituksenaan ”houkutella” virusta tarttumaan ihmisen solujen sijasta purukumiin.

Testatakseen tuotoksensa toimivuutta tutkijat sekoittivat jauhettua purukumia koronapotilailta otettuun sylkeen. Tämän jälkeen havaittiin, että ACE2-purukumikäsittelyn saaneet sylkinäytteet sisälsivät huomattavasti vähemmän virusta kuin ne näytteet, jotka käsiteltiin tavallisella purukumilla.

Purukumi esti tehokkaasti myös harmittoman mutta koronaviruksen piikkiproteiinilla päällystetyn viruksen tunkeutumisen soluihin. Vain viidellä milligrammalla purukumia saatiin jo merkittäviä vähennyksiä soluihin tunkeutuvien virusten määrään, kun taas 50 milligrammaa riitti pienentämään määrää 95 prosentilla.

Syytä juhlaan ei vielä ole

Tulokset ovat lupaavia, mutta syytä juhlia purukumia pandemian pysäyttäjänä ei vielä ole. Ensinnäkin tulokset saatiin laboratoriossa, ei oikeiden koehenkilöiden suissa, joissa vallitsevat ratkaisevan erilaiset olosuhteet. Ruumiinlämpö ja suun bakteerikanta ovat esimerkkejä muuttujista, jotka on otettava paremmin huomioon jatkotutkimuksissa. On myös tutkittava, kuinka pitkään purukumi suojelee virukselta pureskelun jälkeen.

Lisäksi vaikka sylkinäytteissä olikin aitoa sars-cov-2-virusta, testisoluihin tunkeutuvat virukset eivät sen sijaan olleet koronaa, vaan tutkijat käyttivät sars-cov-2:n piikkiproteiinilla päällystettyä harmitonta virusta demonstroimaan purukumin toimivuutta. On vielä epäselvää, miten purukumi vaikuttaa oikean koronaviruksen kykyyn vallata ihmissoluja, vaikka piikkiproteiini onkin samaa.

On myös huomattava, ettei purukumia ole testattu kaikkiin koronan variantteihin. Virologian perusperiaatteet antavat kuitenkin varianttien suhteen syytä optimismiin. Koronavirus käyttää nimittäin tartuttamisekseen ACE2-proteiinia riippumatta mutaatiosta – ja tähän proteiiniin purukumi nimenomaan perustuu.

Tutkijoiden mukaan on tärkeää ymmärtää, että purukumi toimisi luultavasti parhaiten koronapotilaiden tartuttavuuden pienentämisessä esimerkiksi sairaalaympäristöissä. Terveen ihmisen olisi kuitenkin todennäköisesti hyödytöntä pureskella sitä toiveenaan tartunnan estäminen itseensä: onhan viruksen todettu tarttuvan suun lisäksi myös silmien ja nenän kautta.

Tutkijat ovat kuitenkin innoissaan purukumin potentiaalista vähentää tartuntoja esimerkiksi hammaslääkärikäyntien ja erinäisten sairaalaoperaatioiden yhteydessä. Oli miten oli, jatkotutkimuksia tarvitaan ennen kuin kukaan meistä – terve tai sairastunut – jauhaa koronapurkkaa.

Lue seuraavaksi: