Turun yliopiston tutkimusryhmä on löytänyt täysin uuden tavan, jolla solut kierrättävät solun pinnan tarttumisreseptoreja ja jonka avulla aggressiiviset rintasyöpäsolut pääsevät leviämään elimistössä.
Nyt löytyneessä mekanismissa kaikkein helpoiten leviävät niin kutsutut kolmoisnegatiiviset rintasyöpäsolut kierrättävät tarttumisreseptoreja ja liikkuvat kudoksessa.
”Ihmisen solut uudistavat pintaansa jatkuvasti ottaen sisään solukalvon osia ja kierrättämällä niitä takaisin. Tämä niin kutsuttu CG-endosytoosimekanismi on kuin tehokas jatkuvassa liikkeessä oleva liukuhihna, joka kuljettaa soluihin myös liukoisia ravinteita”, Tutkimusta johtanut Turun yliopiston professori Johanna Ivaska kertoo tiedotteessa.
Tutkimusryhmän post-doc tutkija Paulina Moreno Layseca ja tohtorikoulutettava Niklas Jäntti löysivät rintasyöpäsoluista swiprosin-1-nimisen molekyylin, jota käyttäen syöpäsolut pystyvät ohjaamaan tarttumisreseptorit tälle ”liukuhihnalle”.
Tällä tavalla syöpäsolut voivat kaapata mekanismin tarttumisreseptorien kierrätykseen ja etäpesäkkeitä synnyttävään soluliikkeeseen.
Tutkimalla satoja rintasyöpänäytteitä tutkijat huomasivat, että swiprosin-1-molekyylin korkea ilmentyminen syöpäkasvaimessa korreloi merkittävästi etäpesäkkeiden synnyn ja rintasyövän pahanlaatuisuuden kanssa.
”Tutkimustulokset avaavat täysin uuden näkökulman solun integriini-reseptoreiden toimintaan ja paljastavat uuden mekanismin, jolla syöpäsolut voivat levitä elimistössä. Tulokset vaikuttavat syöpätutkimusten suuntaamiseen tulevaisuudessa”, Ivaska sanoo.
Vuosikymmenien ajan on tiedetty, että ihmisen solut liikkuvat kierrättämällä solun pinnalla olevia tarttumisreseptoreja solun osasta toiseen. Nämä integriini-nimiset tarttumisreseptorit ovat tärkeitä normaalien solujen liikkeelle muun muassa haavan paranemisessa. On tiedetty myös, että elimistössä leviävät syöpäsolut ovat kehittäneet tapoja, joilla ne voivat kierrättää reseptoreja erityisen tehokkaasti ja siten levitä ympäröivään kudokseen ja elimistöön tehden etäpesäkkeitä.
Tutkimustulokset on julkaistu 6.10.2021 solubiologian alan Nature Cell Biology -lehdessä.
