Syöpähoidossa käytettävien solunsalpaajien aiheuttama kehon kuihtuminen voidaan estää sopivalla lääkityksellä. Asia havaittiin Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen yhteistutkimuksessa, jossa selvitettiin monissa syövissä yleisen solunsalpaajahoidon doksorubisiinin vaikutusta lihaksiin hiirikokeessa.

Tulokset on julkaistu Scientific Reports -lehdessä.

Tutkijat huomasivat, että lihasten koko pienentyi ja aerobinen suorituskyky heikentyi merkittävästi solunsalpaajahoidon seurauksena. Solunsalpaajan aiheuttama lihaskato pystyttiin kuitenkin estämään Helsingin yliopistossa tuotetulla biologisella lääkeaineella, joka esti lihasproteiinien synteesin vähentymistä.

Syövän aiheuttamista kuolemista arvioidaan jopa 20–30 prosenttia selittyvän lihasten surkastumisella. Tällöin ihminen kuihtuu ja itse syövän hoito kärsii. Tutkijoiden mukaan tulevaisuudessa hoidossa yritetään ylläpitää lihasten kokoa ja toimintakykyä sekä yleisterveyttä, jolloin syöpää voidaan hoitaa tehokkaammin pienemmillä sivuvaikutuksilla.

- Toisin kuin lääkekriittiset väittävät, myös lääkkeiden haittavaikutuksia tutkitaan aktiivisesti. Pelkästään tässä tutkimuksessa käytetystä solunsalpaajasta on tuhansia tutkimuksia, joissa haittavaikutuksia on selvitetty. Tuore tutkimus on kuitenkin ensimmäisiä, jossa on onnistuttu tuottamaan suojavaikutus syöpähoidon aiheuttamalle lihasten surkastumiselle ilman, että syövän hoito samaan aikaan kärsisi, Jyväskylän yliopiston akatemiatutkija Juha Hulmi ja Jyväskylän yliopistossa lihasten merkityksestä syövässä väitöskirjaa tekevä Tuuli Nissinen kertovat tiedotteessa.

Lihasten surkastuminen ei johdu suuremmasta kataboliasta

Hulmin ja Nissisen mukaan tutkimus osoittaa myös, että aina lihasten surkastuminen ei johdu suuremmasta kataboliasta eli lihasproteiinien hajotuksen lisääntymisestä, vaan joissain tilanteissa lihasproteiinien rakentumisen eli synteesin vähentyminen voi olla tärkein selittäjä lihaskadolle.

- Tällaisessa tilanteessa ainakin teoriassa myös lihasproteiinisynteesiä kasvattava voimaharjoittelu yhdistettynä riittävään proteiinin ja energiansaantiin voisi olla hyödyllistä lihaskadon estossa farmakologisten ja geeniterapian keinojen lisäksi, Hulmi ja Nissinen painottavat.

Tätä aihetta pitää heidän mukaansa kuitenkin tutkia paljon lisää, koska näiden mahdollista yhteisvaikutusta syövän hoitoon ei juurikaan tiedetä.

Tutkimus toteutettiin Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksen, Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ja Wihurin tutkimuslaitoksen yhteistyönä. Tutkittavina oli nuoria terveitä sekä syövästä kärsiviä hiiriä, jotka saivat solunsalpaajaa ja biologista lääkettä.

Tutkimusta, josta lihakset muodostivat yhden osan kokonaisuutta, rahoittivat Suomen Akatemia, Wihurin tutkimuslaitos, Syöpäsäätiö, Sydäntutkimussäätiö sekä Euroopan tiedeneuvosto.