Uusi näkökulma. Vaikka potilaan ongelmat on tärkeä hoitaa, toisinaan pitää saada näkemys myös työyhteisön tilanteesta, oppi työterveyslääkäri Riika Kellokoski Kuopiosta.

Joitain vuosia sitten vastaanotolleni työterveyshuoltoon tuli hyvin itkuinen ja uupunut potilas. Hän kertoi raskaasta työpaikkakiusaamisesta. Esimiehet ja työkaverit syrjivät häntä. Hänen oli vaikeaa olla työpaikalla.

Potilaan kohdalla täyttyivät masennuksen kriteerit. Hänellä oli myös uniongelmia ja uupumusta. Keskustelin hänen kanssaan ja aloitimme tarvittavat toimenpiteet. Ohjasin hänet psykologin vastaanotolle, ja hän sai sairauslomaa.

Melko pian tämän jälkeen tapasin ihan eri yhteydessä vastaanotoilla potilaan työkaverin ja esimiehen omilla asioillaan. Ilman että otin asiaa puheeksi, he kumpikin alkoivat omilla tahoillaan kertoa työpaikan ahdistavasta tilanteesta.

Molemmat kuvasivat, miten yksi hyvin hankala työkaveri kuormitti työpaikkaa. Tämä työkaveri ei osallistunut mihinkään yhteiseen toimintaan eikä keskustellut muiden kanssa, vaan teki ratkaisut omavaltaisesti. Vaikka sovittiin tiimityöstä, kyseinen henkilö saattoi tehdä asiat ennen kuin kukaan ehti mukaan. Ilmeni, että kyseinen henkilö oli masennuksesta kärsivä potilaani.

Lähdimme purkamaan asiaa kutsumalla kaikki työyhteisön jäsenet omiin terveystarkastuksiin. Kaikilla oli psykologin haastattelut. Lopputulos oli ilmeinen – ensimmäistä kertaa elämässäni ja lääkärinurani aikana törmäsin siihen, että tappeluun ja riitaan tarvitaan vain yksi henkilö.

Tapaus oli opettavainen. Vaikka vastaanotolla lähdemme tietenkin olettamuksesta, että potilas on oikeassa, lääkärin kannattaa kerätä näkökantoja myös muualta. Varsinkin työterveyshuollossa tulisi miettiä, millä tavoin voisi kartoittaa, mitä ympäristössä oikeasti tapahtuu. Joskus toinen näkökulma ja mielipide voi olla hyvin arvokas.

Tietysti potilas, joka tulee ongelmineen vastaanotolle, tarvitsee hoidon. Sitä lähdettiin tässäkin tapauksessa toteuttamaan normaaliin tapaan. Mikäli taustalta kuitenkin löytyy tällaisia työyhteisöön liittyviä ongelmia, ne eivät korjaudu vain sairautta hoitamalla. Pitää pureutua taustatekijöihin. Sitä varten tarvitaan työpaikkatoimintaa ja työpsykologin apua. On tärkeä saada työpaikalla ihmiset heräämään tilanteeseen, keskustelemaan ja ratkaisemaan ongelmia.

Mietin tätä tapausta usein kohdatessani vastaavia tilanteita työter­veyshuollossa. Se on jättänyt takaraivooni kysymyksen, että olisiko tässäkin tapauksessa syytä selvitellä taustoja enemmän.

Seuraavan vaikean tapauksen kertoo Sotilaslääketieteen keskuksen hallintoylilääkäri Kalevi Karjalainen Riihimäeltä.