Uuden oppiminen, innovatiivisuus ja “näin meillä on aina tehty” käsitteestä pois pyrkiminen on ajan henki. Koronakriisi on myös osin pakottanut meidät siihen.

Olen FinnEM:n perustamisesta lähtien pitänyt yhtenä yhdistyksen tärkeimpänä asiana haastaa akuuttihoidon ammattilaiset arvioimaan, voisiko ruoho todellakin olla naapurilla vihreämpää.

Silti prosessit halutaan väen väkisin tehdä juuri omiksi. Pitää omasta keksitystä toimintatavasta kiinni, vaikka laajatkin tutkimukset ja mielipidekyselyt osoittaisivat muuta.

Tästä hyvänä esimerkkejä on kalliit potilastietojärjestelmät joita maastamme löytyy aivan liian monta. Kuinka pystyisimme parempaan?

Olen työskennellyt pahimmat koronaviikot Sveitsissä.

Olen nyt mieheni työn vuoksi työskennellyt pahimmat koronaviikot Sveitsissä, jossa huippuluvut olivat marraskuun alussa noin 10 000 tartuntaa päivässä. Päivystyksissä on paljon resursseja, henkilökuntaa ja laitteistoa.

Mutta.

Potilaan esitiedot omilta hoitavilta lääkäreiltä kysytään usein soittamalla. Kotilääkäriä ei tosin saa usein kiinni kello 12–13, koska on lounasaika. Kaikki reseptit ovat paperisena. Sairaaloilla, kotilääkäreillä, erillisillä klinikoilla ja hoitokodeilla on omat potilastietojärjestelmät.

Potilaan käynnistä tehdään kolme virallista käyntikertomusta: potilaalle, kotilääkärille ja omaan järjestelmään. Paperitöihin ja soitteluun menee moninkertainen aika siihen verrattuna, mihin olen tottunut.

Potilasmäärien lisääntyessä roimasti näin jäyhä tiedonsiirto aiheuttaa ruuhkia ja henkilöstön väsymisen.

Tarkoituksenani ei ole kuitenkaan verrata kahta hyvin paljon toisistaan eroavaa terveydenhuollon järjestelmää toisiinsa, vaan muistuttaa oppimisen ja opin antamisen tärkeydestä.

Voisimmeko jopa me, ujot, kursailevat suomalaiset, opettaa muiden maiden akuuttihoidon ja terveydenhuollon osaajille jotain?

Oppiminen on elinikäinen prosessi, myös päivystyksissä, jossa minä toimin. Uuden oppiminen asiantuntijatasolla vaatii rohkeutta myöntää, että tarvitsee oppia ja perspektiiviä. Rohkeutta on myös myöntää, että me olemme tässä itseasiassa onnistuneet todella hyvin.

Kirjoittaja on akuuttilääketieteeseen erikoistuva lääkäri ja FinnEM Ry:n puheenjohtaja Eeva Tuunainen.