Olin viime viikolla puheenjohtajana Hoitotyön esimiesforumissa, jossa osallistujina oli osastonhoitajia ja ylihoitajia eri puolilta Suomea.

Keskusteluissa osallistujien kanssa yllätyin siitä, miten paljon alaisia osastonhoitajilla saattaa olla. Joukossa oli osastonhoitajia, joilla oli noin 80-100 tai jopa 120 alaista. Isoissa sairaaloissa näin isot tiimit eivät ole lainkaan harvinaisia. Koska sairaaloissa tehdään vuorotyötä, työntekijöitä tarvitaan paljon.

Hoitajia tämä havaintoni ei taatusti yllätä. Esimerkiksi Anne Lundénin hoitotieteen gradututkimukseen vastanneilla noin 100 osastonhoitajalla oli keskimäärin 25 alaista.

Itseni tämä huomio herätti pohtimaan sitä, kuinka vähän tiedän hoitajista johtajina ja kuinka isoja esimerkiksi osastonhoitajien vastuut ovat sairaaloissa.

Lääkäreiden johtamistaidoista on julkisuudessa puhuttu jonkin verran, mutta hoitajista ei juurikaan. Monesti lääkärit ovat edelleen klinikoiden tai toimialojen johtajia ja heillä on toiminnasta kokonaisvastuu, hoitajilla on kuitenkin enemmän suoria alaisia. Siksi heidän vaikutuksensa esimerkiksi osaston ilmapiiriin on iso.

Johtaminen on kiinnostava teema ja media esittelee mielellään erilaisia johtajia vaativissa tehtävissä. Itselleni ei tule mieleen yhtään yleis- tai talouslehden juttua, joka kertoisi osastonhoitajasta johtajana tai kuinka ylipäätään on mahdollista johtaa 80 ihmisen porukkaa, jossa on hyvin monen ikäisiä, eri etnisistä taustoista olevia ihmisiä ja tehdä samaan aikaan esimerkiksi kehittämistyötä, seurata budjettia, vastata yhteistyöstä osastojen välillä ja joskus tehdä myös hoitotyötä.

Osastonhoitajien työn vaatimukset ovat isoja ja henkilöjohtamiselta odotetaan nykyisin paljon. Jättitiimissä ihmisten johtaminen on hyvin haastavaa. Osastonhoitajien tärkein tehtävä on vastata hoitotyön laadusta, ja tästä hoitajat itse mielellään muistuttavat.

Tämä on tietenkin tärkeää, mutta samaan aikaan osastonhoitajat ovat ammattijohtajia, joiden osaamisesta olisi sairaaloidenkin hyvä muistaa kertoa nykyistä enemmän. Se avaisi ihmisille hoitajien työn monipuolisuutta uudella tavalla. Samalla se avaisi työn vaativuutta ja toisi esiin myös asioita, joita sairaaloissa ja niiden johtamisessa voisi kehittää.

Pula hoitotyön osaajista nousee Suomessakin keskusteluun, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Ruotsissa pula sairaanhoitajista ja etenkin tiettyjen erikoisalojen osaajista vaivaa jo nyt sairaaloita. Terveydenhuollon työpaikkojen houkuttelevuuteen vaikuttavat johtaminen ja ilmapiiri. Osastonhoitajat tekevät työssään varmasti parhaansa, mutta onko 100 alaista mahdollista johtaa niin, että se täyttää milleniaalien ja Z-sukupolven vaatimukset?