Uniapnean riskiryhmien seulonta ei ole vielä Suomessa tavallista, mutta aivoinfarktipotilaiden ja riskiryhmien seulonta voisi osoittautua hyödylliseksi.

Lääketieteen lisensiaatti Jaana Huhtakankaan väitöstutkimuksessa uniapnea todettiin yli 90 prosentilla aivoinfarktipotilaista. Puolen vuoden seurannassa uniapnean määrä pysyi edelleen korkeana ja vaikeutui suurimmalla osalla.

Uniapnean esiintyvyydestä suomalaisilla aivoinfarktipotilailla ei ole ollut aiempaa tietoa, sillä aivoinfarktin sairastaneille ei yleensä tehdä unirekisteröintiä.

Aivoinfarkti on yleinen ja kansanterveydellisesti sekä taloudellisesti merkittävä sairaus, jonka aiheuttamat vuotuiset kustannukset Suomessa ovat noin 1,1 miljardia euroa. Uniapnea on yksi aivoinfarktille altistava tekijä, ja uniapneapotilaista noin seitsemän prosenttia sairastuukin myöhemmin aivoverenkiertohäiriöön.

Tutkimukseen osallistui yhteensä 204 aikuista aivoinfarktipotilasta. Heistä hieman yli puolet sai liuotushoitoa ja loput hoidettiin ilman liuotusta. Tutkittaville tehtiin yöpolygrafia eli unirekisteröinti heti aivoinfarktin diagnosoimisen jälkeen ja se toistettiin potilaan kotona kuuden kuukauden kuluttua.

Alkuvaiheessa uniapnea todettiin 91,2 prosentilla aivoinfarktipotilaista. Tutkituista potilaista ainoastaan yhdeksällä oli todettu uniapnea jo ennen aivoinfarktia, eli valtaosa löydetystä uniapneoista oli uusia. Liuotushoidetuilla potilailla oli ensirekisteröinnissä enemmän uniapneaa, eli 96,4 prosenttia, ja se oli vaikeampaa kuin muilla.

Puolen vuoden seurannassa uniapnean määrä lisääntyi hieman (92,7 prosenttia) ja vaikeutui kahdella potilaalla kolmesta.

Aivoinfarktin akuutissa vaiheessa kannettavalla unirekisteröintilaitteella tehty rekisteröinti todettiin toimivaksi tavaksi seuloa uniapneaa. Sekä automaattitulos että manuaalisesti arvioitu unirekisteröintitulos olivat erittäin yhteneväisiä, kun arvion kohteena olivat happikyllästeisyyden neljän prosenttiyksikön suuruiset pudotukset tuntia kohti, matalin veren happikyllästeisyys tai alle 90 prosentin happikyllästeisyyden osuus yöstä. Automaattianalyysi kuitenkin aliarvioi uniapnean vaikeuden, havaitsi huonosti hengityskatkosten tyypin eikä löytänyt 18,6 prosenttia uniapneadiagnooseista.

Tutkimus osoitti, että aivoinfarktin koko oli yhteydessä yölliseen happikyllästeisyyden huononemiseen. Aivoinfarktin koko korreloi aikaan, jona happikyllästeisyys oli alle 90 prosenttia.

– Tutkimuksen perusteella suosittelemme ohjaamaan unirekisteröintiin ne aivoinfarktipotilaat, joilla yöllinen happikyllästeisyys alittaa 90 prosentin rajan yli 10 prosenttia ajasta, Huhtakangas sanoo tiedotteessa.

– Uniapnean riskiryhmien seulonta ei ole vielä Suomessa tavallista, mutta aivoinfarktipotilaiden ja erityisesti kohdennettujen riskiryhmien seulonta voisi osoittautua hyödylliseksi sekä potilaiden, terveydenhuollon ammattilaisten, että yhteiskunnan kannalta, Huhtakangas pohtii.

Tulevaisuuden haaste on selvittää, kuinka voitaisiin tunnistaa ne aivoinfarktipotilaat, jotka hyötyvät uniapnean hoidosta heti aivoinfarktin sairastamisen yhteydessä. Hoitamaton uniapnea haittaa aivoinfarktipotilaan kuntoutumista, pidentää sairaalassaoloaikaa sekä lisää aivoinfarktin uusiutumisriskiä ja kuolleisuutta.

Jaana Huhtakangas väittelee Oulun yliopistossa.