Suurin osa tyypin 1 diabeetikoista selviytyy työssä yhtä hyvin kuin muu väestö, ilmeni terveystieteiden maisterin Pirjo Hakkaraisen väitöstutkimuksessa.

Tyypin 1 diabeetikot työllistyivät yhtä hyvin kuin muu väestö. He arvioivat terveytensä ja työkykynsä hieman heikommaksi kuin muu väestö, mutta heidän eläkesuunnitelmansa eivät poikenneet muusta väestöstä.

Noin 70 prosenttia tyypin 1 diabetesta sairastavista työntekijöistä koki työn ja diabeteksen yhdistämiseen liittyvää stressiä. Stressiä kokivat eritoten ne, jotka pitivät verensokeritasonsa suositeltua korkeammalla työpäivän aikana. Näin diabeetikko saattaa haluta vältellä matalaa verensokeritasoa, joka voi aiheuttaa heikotusta tai jopa tajuttomuuden.

Kääntöpuolena on se, että pitkäaikainen liian korkea verensokeritaso voi aiheuttaa muun muassa sydän-, munuais- ja silmäsairauksia sekä hermovaurioita.

Lähes joka kolmas tyypin 1 diabetesta sairastavista palkansaajista oli salannut diabeteksensa työtovereiltaan ja joka viides lähiesimieheltään.

Salaamisen syitä olivat pelko heikoksi leimautumisesta, työsyrjinnästä, ei-toivotusta huomiosta, yksityisyyden menettämisestä ja siitä, että henkilön ajatellaan tavoittelevan etuja sairaudellaan. Sen sijaan niillä, jotka kertoivat työyhteisössä avoimesti diabeteksestaan ja sen vaikutuksesta työskentelyyn, työpaikan ihmissuhteet, sosiaalinen tuki ja diabeteksen omahoitomahdollisuudet työaikana olivat paremmat

Hakkaraisen väitöskirjatyössä tutkittiin rekisteritietojen, kyselylomakkeiden ja haastattelujen avulla työikäisten tyypin 1 diabeetikoiden määrää, työllisyyttä, koettua terveyttä ja työkykyä sekä eläkeaikomuksia.

Työssä käyvien tyypin 1 diabeetikoiden määrä kasvoi noin 35 prosenttia vuosina 1992–2007. Suomessa on noin 50 000 tyypin 1 diabeetikkoa.

Pirjo Hakkaraisen väitöstutkimus “Type 1 diabetes and work” tarkistetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa 1. joulukuuta.