Pitkien sairauspoissaolojen ehkäiseminen on viime vuosina ollut työnantajien ja työterveyshuoltojen yhteistoiminnan keskiössä. Tästä huolimatta vielä on parannettavaa työuupuneiden työntekijöiden tuessa, osoittaa tuore väitöstutkimus.

Työuupuneiden työntekijöiden työhön paluuseen yhteydessä olevista tekijöistä on vain vähän näyttöön perustuvaa tutkimustietoa. Terveystieteiden maisteri Riitta Kärkkäisen väitöksen mukaan työuupumuksen monitahoisuus ja tarve huomioida sekä yksilöön, työuupumukseen että työhön liittyvät tekijät haastavat työterveyshuoltoa ja työpaikkoja.

Tutkimuksen perusteella työhön paluun tuen käytännöt työterveyshuolloissa vaihtelevat ja tuki on epätasalaatuista.

Työpaikkojen lähiesimiehet koetaan keskeisiksi toimijoiksi työuupuneiden työntekijöiden tuessa, mutta he tarvitsevat myös itse tukea ja ohjausta, jotta kykenevät parhaalla mahdollisella tavalla tukemaan työuupuneita alaisiaan.

Kärkkäinen kuvaa työuupuneiden työntekijöiden tuen vaiheittain etenevänä prosessina, jossa tukitoimet toteutetaan ennen sairauspoissaoloa, sairauspoissaolon aikana ja sen jälkeen.

Väitöstutkimus myös tuotti alustavan biopsykososiaalisen mallin työuupuneiden tukemiseksi. Mallia voidaan hyödyntää työterveyshuolloissa ja työpaikoilla kehitettäessä entistä toimivampia tukikäytäntöjä.

Kärkkäinen haastatteli tutkimuksessaan 25 työterveyshuollon ammattihenkilöä ja asiantuntijaa yksityisissä työterveyshuoltopalveluja tuottavissa yksiköissä, kunnallisissa työterveysyksiköissä ja työpaikkojen omissa työterveysyksiköissä sekä 15 työhön paluuta koordinoivaa ammattilaista yliopistoissa, yliopistollisissa keskussairaaloissa ja keskussairaaloissa.

Kärkkäisen väitöskirja tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston 7. kesäkuuta.