Työnantajan tulisi ensinnäkin sitoutua pitkäjänteiseen kumppanuuteen työterveyshuollon kanssa, jotta yhteistyöstä voidaan odottaa vaikuttavuutta. Tätä mieltä on Mehiläisen avainasiakas- ja työterveyslääkäri Tytti Kerttula.
”On hyvä olla myös luottamusta ja suunnitelmallisuutta. Työterveyshuoltoyhteistyö on tavoitteellista ja sitä seurataan mittarein. Uskon, että tiedolla johtamisella ja tavoitteellisella yhteistyöllä saadaan työterveyden vaikuttavuutta lisättyä.”
Työterveyshuollon tulisi palata juurilleen. Tämä tarkoittaa Ilmarisen johtavan asiantuntijan, työterveyden erikoislääkäri Heidi Furun mukaan sitä, että huomio siirretään yksilöstä itse työhön.
”Työolojen parantamisesta, turvallisemmista kemikaaleista ja melun torjunnasta kaikki oikeastaan lähti. Nykyään työhön keskittyminen näyttää vähän toisenlaiselta. Vankka näyttö tutkimuksesta kuitenkin on, jos vaikuttavuutta halutaan, pitää keskittyä työhön”, Furu sanoo.
Työterveyshuollon hyödyistä ja vaikuttavuudesta keskusteltiin Tänään töissä -lähetyksessä.
Kerttula arvelee, että monelle työterveyshuolto näyttäytyy pelkkänä sairaanhoitona ja yksilön tukemisena. Se ei Kerttulan mukaan kuitenkaan ole työterveyshuollon ydintehtävä. Jotta työhön voitaisi vaikuttaa, työterveyden ammattilaisten tulisi päästä enemmän työpaikoille. Siihen päästään, jos molemmat osapuolet, työterveyshuolto ja yritykset, ovat aktiivisia kumppanuuden edistämisessä.
”Asiakkuuden johtaminen on yhteistyötä. Asiakas vastaa työkykyjohtamisesta ja se on osa yrityksen strategista johtamista, mutta työterveys on kumppanina tekemässä terveempää työtä.”
Tämä näkyy Kerttulan mukaan myös asiakaskyselyissä, joissa kaivataan työterveydeltä proaktiivista otetta työkykyriskien ennaltaehkäisyyn.
”Siinä terveyden ammattilaisilla on kyllä tekemistä. Tarvitaan myös avointa keskustelua ja ymmärrystä yhteiskunnassa terveen työn ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi.”
”Naulan kantaan”, komppaa Furu.
Hyödyttääkö Mindfulness-kurssittaminen vuodesta toiseen?
”Yksilön osaaminen ja ominaisuudet ja työn vaatimukset pitäisi olla vaakakupissa balanssissa. Nyt on tosi pitkään keskitytty tsemppaamaan yksilöä, että hän olisi terveempi, parempi kuntoisempi ja resilienssinsä olisi parempi. Työhön vaikuttaminen on käyttämätön resurssi”, Furu sanoo.
Se ei Furun mukaan tarkoita, että yksilö pitäisi unohtaa, päinvastoin, se osataan jo hyvin.
”Jos todetaan, että työ on henkisesti kuormittavaa, kannattaako työntekijä lähettää vielä viidennelle mindfulness-kurssille kehittämään resilienssiään, niin että kestävät paremmin painetta kun hengittelevät, vai voitaisiko työn kuormitukselle tehdä jotain, niin että tavallinen ihminen, tavallisesti hengittäen, kestäisi”, Furu huomauttaa.
Kuormitusta tulee myös työn ulkopuolelta, ja siitä huolimatta työtä pitäisi pystyä jatkamaan ilman, että hakeudutaan ensimmäiseksi työterveyshuollon vastaanotolle. Kerttulan mukaan on normaalia, että ihmiset ovat välillä ahdistuneita.
”Työterveyden tehtävä on kannatella ja tarjota apua, mutta on täysin kestämätöntä, että vain yksilöä tuetaan. Työtä voi matalalla kynnyksellä pikkuisen tuunata, jos ihmisellä on muita kuormitustekijöitä”, Kerttula sanoo.
”Tarvitaan lisää puhetta siitä, että työssä voi seitsemänkymmentä prosenttisestikin.”
Hälytysmerkit kannattaa huomioida
Yritykset pyrkivät toisinaan ulkoistamaan työkykyjohtamisen työterveyteen, mutta yksilön työkyky on Furun mukaan osa liiketoimintariskiä, joka yrityksille kuuluukin.
”Työkykyriski on iso osa henkilöriskiä, jota voi ennakoida ja johtaa suunnitelmallisesti siinä missä mitä tahansa muutakin riskiä.”
Hälytysmerkkejä työkykyriskistä on monia, muun muassa runsaat poissaolot ja sairauslomat sekä työterveyden suurkulutus, joka ennustaa vahvasti työkyvyttömyyttä. Näissä tilanteissa ollaan Furun mukaan jo pitkällä. Tärkeintä olisi esihenkilön läsnäolo ja herkkyys huomata tarpeet.
”Kannattaa seurata, miten työntekijöillä menee, ovatko he tavallista hiljaisempia, ärtyisämpiä, onko työtehossa tapahtunut muutoksia, millaista asiakaspalautetta tulee, kaikkea jokapäiväistä. Näitä työterveys ei näe.”
Puheeksi ottamista aristellaan Kerttulan mielestä turhaan.
”Koetaan, ettei asiat kuulu esihenkilölle, mutta kaikki voivat kysyä, mitä kuuluu. Ei kukaan heti kerro olevansa täysin uuvuksissa, vaan tarvitaan luottamusta ja psykologista turvallisuutta, jotta voidaan puhua asioista, jotka herättävät häpeää tai vaikeita tunteita.”
”Vaikeista asioista puhumista voi harjoitella. Siinä tulee paremmaksi, kun sitä vain tekee”, Furu kannustaa esihenkilöitä.
Osa pärjää, osa uupuu
Suomalaiset työikäiset jakaantuvat kahteen, osa voi hyvin ja he käyvät mielellään töissä, viihtyvät työssään, syövät ja nukkuvat hyvin ja ihmissuhteetkin ovat kohtuullisesti kunnossa.
”Tehdään mitä tahansa, he voivat silti aika hyvin. Mutta sitten meillä on porukka, jolla on selkeitä ongelmia työ- ja toimintakyvyn kanssa. Usein ne ovat laajempia ongelmia, jotka liittyvät ylipäänsä elämänhallintaan. He tarvitsevat erityisesti tukea”, Heidi Furu arvioi.
Työterveyshuollossa työkyvyn haasteet näkyvät erityisesti nuorten mielenterveyden haasteina.
”Nuoret kenties puhuvat ahdistuksestaan ja mielialaoireistaan avoimemmin ja he hakevat apua asioihin, jotka ovat normaaleja. Tämä ei tarkoita, että he olisivat isossa työkyvyttömyyden riskissä, vaan suurin osa mielialaoireista on lieviä”, Tytti Kerttula toteaa.
Työssäkäynti myös tukee mielenterveyttä. Työtä herkästi kuitenkin syytetään kuormituksesta, sillä tehokkuuden vaatimus on monilla aloilla lisääntynyt.
”Varmasti iso tekijä on kiihtyminen, nopeus, intensifikaatio ja informaatiotulva. Tunnekuormitus saattaa olla iso, kun tunnetilasta ja asiasta toiseen pitää mennä nopeasti. Liskoaivomme eivät ole sopeutuneet tähän tahtiin.”
Nuoret tarvitsevat tukea työelämässä
Työterveyslaitos on tehnyt tutkimusta, miten suomalaiset työikäiset pärjäsivät koronan myötä lisääntyneessä etätyössä.
”Hämmästyttävää mielestäni on, että alle 35-vuotiaat kärsivät eniten siitä, että kaikki siirtyivät etätyöhön. Ei ollut enää työkaverien tukea”, Furu sanoo.
”En tykkää siitä puheesta, että nuoret eivät jaksa. Lopetetaan se puhe. Tehdään työ sellaiseksi, että he saavat tarvittavan tuen, työtä on sopivasti, kuormittaa sopivasti, työ on sujuvaa ja mielekästä ja merkityksellistä”, Furu listaa.
”Hybridityö on varmasti hyvä malli, me tarvitsemme toisia ihmisiä ja yhteisöllisyyttä”, Kerttula huomauttaa.
Eläkkeelle työterveyslääkärin kautta
Eläkkeelle siirtyvät menettävät työyhteisönsä yleensä kertarysäyksellä. Kannattaisiko eläkkeelle siirtyvän hakea vauhtia elämänmuutokseen työterveyshuollon kautta?
”Monissa yrityksissä toivotaankin työelämän loppupäähän tukea ja yhdessä voidaan miettiä, miten työtä voidaan muokata, jos ei enää selviydy töistä, joita aikaisemmin on jaksanut. Toisaalta osa on hyväkuntoisia ja haluaa jatkaa työelämässä. On hyvä, jos varhain mietitään eikä oleteta, että jää työstä pois 65-vuotiaana”, Kerttula sanoo.
Furu kannustaa ennen eläkkeelle jäämistä tapaamaan työterveyslääkärinsä.
”Eläköityvä voisi varata tupla-ajan, että jää enemmän aikaa käydä läpi, mitkä reseptit pitää uusia, ja saisi suositukset, kuinka usein käydä tarkastuksissa ja minkä asioiden suhteen.”
Furulla on toinenkin vinkki eläkkeelle siirtyvälle: pyydä työterveyslääkäriltäsi viimeisellä käynnillä sivun mittainen yhteenveto. Kun menee uuteen hoitopaikkaan, saa uuden lääkärin syömään kädestä, kun tuo sen printin sinne mukanaan.
”Näin lääkärin ei tarvitse etsiä Kanta-arkiston uumenista niitä kolmea tärkeää lausetta, jotka kertovat potilaan nykytilanteesta.”
Keskijohdolle tunnustusta
Johtajia haastetaan olemaan läsnä ja kuulemaan herkällä korvalla alaisiaan. Ylin johto näyttää tutkimuksen valossa pärjäävän hyvin. Keskijohto sen sijaan näyttäytyy hyvinkin kuormittuneena ryhmänä.
”Pandemia pisti erityisesti keskijohdon koville. Tuli ihan uusia tapoja johtaa ja olla yhteydessä tiimiin. He ovat arjen sankareita, niitä, jotka kaipaavat vähän enemmän tunnustusta ja huolenpitoa”, Furu sanoo.
Kun varhaisen tuen keskusteluille ja toiminnalle varataan esihenkilöiden aikaa, se on Furun mukaan vahva signaali siitä, että vuorovaikutusta pidetään tärkeänä osana heidän työtään.
Työterveys osaksi ylimmän johdon agendaa
Terveydenhuollon tasa-arvosta puhuttaessa helposti asetutaan vastustamaan työterveyshuoltoa. Muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtaja Mika Salminen latasi taannoin Ylen dokumentissa, että työterveyshuolto on tehoton ja typerä järjestelmä. Resursseja pitäisi laittaa hänen mukaansa ennemmin perusterveydenhuoltoon.
Heidi Furu on täysin eri mieltä.
”Syvä huokaus. Ensinnäkin haluan oikaista väärinkäsityksen, joka monella on, että työterveyshuolto kustannetaan verovaroin. Ei kustanneta, vaan puolet rahoituksesta tulee yritysten suorista asiakasmaksuista ja toinen puoli rahoitetaan työtulovakuutuksesta, joka on työntekijöiden ja yritysten yhdessä maksamaa. Jos tämä yhtäkkiä lopetetaan, on epärealistista ajatella, että kaikki resurssi siirtyisi muualle terveydenhuoltoon.”
Ennemminkin kävisi niin, että menetettäisi valtava määrä resursseja, sekä taloudellisia, että henkilöresursseja, Furu uskoo.
”Pelkään myös, että ne yritykset, joilla on varaa, ostaisivat kalliita, laajoja sairaskuluvakuutuksia. Eivät ne katsoisi vierestä, että työntekijöiltä häviää terveydenhuolto.”
Tästä seuraisi, että hyvin toimeentulevilla olisi kattavat sairauskuluvakuutukset ja sitten olisi se toinen porukka, jolla ei olisi. Epätasa-arvo vaan lisääntyisi.
”Nyt työterveyshuolto on lakisääteistä ja joka duunarin oikeus”, Furu huomauttaa.
”Ei pikavoittoja”
Tytti Kerttula on samaa mieltä. Hän toteaa, että työterveyshuollon tehtävä on ennaltaehkäistä työkyvyttömyyden riskejä ja työkyvyn ylläpidosta huolehtiminen.
”Sen lisäksi yritykset voivat ostaa sairaudenhoitoa meiltä. Hyvin paljon työssäni kuulen sitä, että perusterveydenhuollosta kehotetaan menemään työterveyteen. En usko, että ongelmat ratkeavat työterveyshuollon lopettamisella.”
Yrityksille koituu kustannuksia sairauspoissaoloista ja niiden ehkäisyssä työterveyshuolto on tärkeässä roolissa. Ihanteellisimmillaan työterveyshuollon ja yrityksen yhteistyö perustuu pitkäjänteisyyteen ja tavoitteellisuuteen.
”Mitään pikavoittoja ei yleensä saavuteta”; Kerttula sanoo.
Yrityksen ja työterveyshuollon yhteisen luottamuksen saavuttaminen vaatii tiivistä yhteydenpitoa, muistuttaa Furu.
”Jos kohtaamisia, joissa keskustellaan yhteisistä asioista, ei ole riittävästi, luottamusta ei synny. Molempien, yrityksen ja työterveyshuollon, pitää varata yhteistyölle aikaa.”
Harvoin ratkaisuja yritysten tarpeisiin löytyy tuosta vaan, ne löytyvät yleensä yhdessä keskustellen. Kerttula korostaa, että tapaamisissa tulee olla riittävän vaikutusvaltaisia henkilöitä.
”Toivottavaa olisi, että liiketoimintajohtoa ja ylintä johtoa myöten osallistutaan strategisiin yhteistyöpalavereihin. Vain siten työterveys ja työkykyjohtaminen on osa ylimmän johdon agendaa. Sillä saadaan työterveyshuollon vaikuttavuus, että yritys on ylintä johtoa myöten sitoutunut siihen.”
