Myyräkuumeen Suomessa aiheuttava Puumala-virus aiheuttaa kohonneita vapaiden kevytketjujen tasoja, selvisi tuoreesta Helsingin yliopiston tutkimuksesta. Tutkijat osoittivat tämän potilasnäytteiden ja solutason kokeiden avulla.

Tulos täsmää taudin vakavuuden ja munuaisten toiminnan häiriintymisen kanssa. Vapaiden kevytketjujen kohonneiden pitoisuuksien ja munuaisten toimintahäiriöiden väliltä löytyi siis yhteys.

”Potilaiden munuaisista löytyi immuunijärjestelmään kuuluvia B-soluja, jotka mahdollisesti tuottavat paikallisesti hyvin korkeita kevytketjupitoisuuksia. Se voi olla munuaistoiminnan häiriintymisen eräs mahdollinen mekanismi”, Helsingin yliopiston virologian dosentti, akatemiatutkija Tomas Strandin sanoo tiedotteessa.

Tutkimus osoittaa, että Puumala-virus kykenee suoraan infektoimaan B-soluja, mikä on uusi havainto. Infektoituneet tai virukselle altistuneet B-solut ryhtyvät tuottamaan vasta-aineita samalla, kun ne lisäävät vapaiden kevytketjujen tuottoa.

Myyräkuumeen taudinkuvaan kuuluu influenssamaisten yleisoireiden lisäksi munuaisten toiminnan häiriintyminen, jonka syntymekanismeja ei tunneta tarkasti. Munuaisten toiminnan häiriöitä havaitaan esimerkiksi silloin, kun kehon vasta-aineina toimivien proteiinien, immunoglobuliinien, tuotanto on häiriintynyt.

Immunoglobuliinimolekyylit koostuvat raskasketjuista, jotka pariutuvat kevytketjujen kanssa. Normaalitilanteessa ihminen tuottaa kevytketjuja hieman liikaa, jolloin ylimääräiset kevytketjut esiintyvät niin sanotusti vapaana. Niiden ylituoton fysiologista roolia ei juurikaan tunneta.

Osassa munuaisen toimintaan vaikuttavista tautitiloista juuri nämä vapaat kevytketjut aiheuttavat munuaisen toiminnan häiriintymisen.

Helsingin yliopiston tutkijat selvittivät, onko myyräkuumepotilailla tavallista enemmän vapaita kevytketjuja verenkierrossaan ja yhdistyykö niiden pitoisuus munuaisvaivoihin. Tutkijat myös selvittivät, mikä ylipäätään laukaisee vapaiden kevytketjujen hetkellisen ylituotannon myyräkuumeessa ja mahdollisesti muissa hantaviruksien aiheuttamissa infektioissa.

”Vapaiden kevytketjujen roolia infektiosairauksissa on tutkittu hyvin vähän. Osoitimme aiemmassa tutkimuksessamme, että vapaiden kevytketjujen avulla voidaan osoittaa virtsasta, että myyräkuumepotilaalla on vasta-aineita virusta vastaan. Nyt jatkoimme tutkimusta eteenpäin”, Helsingin yliopiston virologian dosentti, akatemiatutkija Jussi Hepojoki kertoo tiedotteessa.

Puumala-virus kuuluu hantavirusten heimoon. Puumala-virusta esiintyy Suomen lisäksi Pohjois-Euroopassa sekä Venäjällä.

Muualla maailmassa tavattavat hantavirukset voivat aiheuttaa myyräkuumetta vakavamman infektion, jos ne siirtyvät ihmiseen: joko voimakkaamman munuaisoireisen verenvuotokuumeen HFRS:n eli hemorrhagic fever with renal syndrome:n tai keuhko- ja sydänoireisen infektion HCPS:n eli hantavirus cardio-pulmonary syndrome:n.

Tutkijoiden aineisto koostui sairaalassa hoidettujen myyräkuumepotilaiden seerumeista, virtsasta sekä 1970- ja 1980-luvuilla kerätyistä myyräkuumepotilaiden munuaisbiopsioista, jotka tutkijat saivat käyttöönsä Tampereen yliopistollisesta sairaalasta. Argentiinasta tutkijat saivat käyttöönsä vakavan Andes-virusinfektion sairastaneiden potilaiden näytteitä. Lisäksi aineistoon kuului terveiden luovuttajien B-soluja, jotka ovat kehon vasta-aineita tuottavia soluja.

Ruotsalaiset tutkijat ovat osoittaneet aiemmin myyräkuumepotilasaineistossaan yhteyden myyräkuumeen ja B-solulymfooman välillä. Viruksen aiheuttama B-solujen aktivoituminen voi osaltaan valaista myös mekanismeja lymfoomayhteyden välillä.

”Näyttää siltä, että virus voi häiritä myös suoraan vasta-aineiden kokoamista solutasolla ja siten heikentää vasta-ainetuotannon tehokkuutta. Luonnollisessa isäntäeläimessään, metsämyyrässä, Puumala-virus aiheuttaa muiden hantavirusten tapaan jatkuvan, läpi elämän kestävän infektion, joten viruksella on oltava vastamekanismeja kehon immuunipuolustuksen lyömiseen”, Hepojoki kertoo.

Tutkijat uskovat, että vapaiden kevytketjujen kohonneet pitoisuudet voivat olla osallisena myös muissa infektiotaudeissa, erityisesti zoonoottisissa infektioissa, joiden aiheuttaja pystyy luonnollisessa isännässään aiheuttamaan jatkuvan infektion.

LUE SEURAAVAKSI: