Avaruudessa oleskelu vaurioittaa aivoja jo muutaman kuukauden aikana. Tähän tulokseen päädyttiin uudessa saksalais-ruotsalais-venäläisessä tutkimuksessa, jossa analysoitiin aivovaurioihin viittaavia biomolekyylejä verinäytteistä ennen ja jälkeen avaruusmatkan.

Monet muut avaruusmatkailun haitoista on tunnettu jo ennestään. Painottomuus muun muassa rappeuttaa lihaskuntoa ja luuston koostumusta ja vääristää silmämunan muotoa.

Sen sijaan aivovaurioista kiistatonta tutkimusnäyttöä verikokeista saatiin nyt ensi kertaa, kertoo lehdistötiedotteessa Göteborgin yliopiston professori Henrik Zetterberg. Hänen mukaansa verikokeista löydetyt ongelmat tarkoittavat aivojen rappeutumista solutasolla, eivät aivojen kokonaisrakenteen tasolla.

Zetterberg vaikuttaa ajattelevan, että nyt havaitut aivovauriot saattavat estää suurten ihmisjoukkojen osallistumisen pitkille avaruuslennoille tulevaisuudessa.

”Tätä täytyy tutkia enemmän ja tällaiset vauriot pitää voida estää, jos aiomme, että avaruusmatkailusta tulee suositumpaa tulevaisuudessa”, Zetterberg kommentoi.

Tavoite on helpommin sanottu kuin tehty. Lihasten ja luiden heikentymistä avaruudessa voidaan ehkäistä säännöllisellä kuntoilulla, mutta aivosolujen vähittäistä rappeutumista vastaan on vaikeampi keksiä kikkoja.

Verikokeet otettiin viideltä venäläiseltä miespuoliselta kosmonautilta. Ensimmäiset näytteet kerättiin 20 päivää ennen kunkin koehenkilön lentoa Kansainväliselle avaruusasemalle ISS:lle. Keskimäärin lennot kestivät 5,5 kuukautta. Lennon jälkeiset kolme näytettä otettiin yhden päivän, viikon ja kolmen viikon jälkeen.

Kokeissa seurattiin sellaisia biomarkkereita eli biologisesta toiminnasta kieliviä molekyylejä, joiden tiedetään olevan yhteydessä aivovaurioihin. Nämä molekyylit olivat kevyt neurofilamentti (engl. neurofilament light, nfl), hapan gliakuituproteiini (glial fibrillary acidic protein, gfap), kokonaistau (total tau), sekä kaksi erilaista beeta-amyloidiproteiinia.

Näistä molekyyleistä kolmen – nfl:n, gfap:n sekä Aβ40-lyhenteellä tunnetun amyloidiproteiinin – pitoisuudet kosmonauttien veressä olivat huomattavasti koholla avaruusmatkan jälkeen.

Lehdistötiedotteessa huomautetaan tämän lisäksi, että tutkittujen kosmonauttien aivotoiminnasta löytyi poikkeamia myös kliinisessä tarkastelussa. Tältä osin luotettavien päätelmien tekeminen ei kuitenkaan onnistunut, sillä viiden henkilön otanta oli liian pieni.

Ruotsalainen Zetterberg johti tutkimusta yhdessä saksalaisen Alexander Choukérin kanssa. Jama Neurology -lehdessä julkaistun tieteellisen artikkelin ensimmäisenä kirjoittajana mainitaan saksalainen Peter zu Eulenburg.