Lihasten mitokondriaalisten proteiinien pitoisuudet alentuvat selvästi jo esidiabeteksessa, ilmeni Helsingin yliopiston, HUS Helsingin yliopistollisen sairaalan ja tutkimuslaitos Minervan tutkimuksessa.

Tutkijat selvittivät lihaksen proteomin ja tyypin 2 diabeteksen yhteyttä. Tutkimuksen tulokset on julkaistu iScience-tiedelehdessä.

– Tutkimuksemme on laajin tähänastinen raportti ihmisen lihaksen proteomista. Tuloksemme vahvistavat aiemmat havainnot siitä, että tyypin 2 diabeteksessa lihaksen mitokondrioissa on poikkeamia, toteaa tutkimusta johtanut dosentti Heikki Koistinen Helsingin yliopistosta, HUSista ja tutkimuslaitos Minervasta tiedotteessa.

Esidiabeteksestä on kyse silloin, kun usein ennen varsinaista tyypin 2 diabetesta ihmisellä todetaan diabetesta lievempiä poikkeamia sokeriaineenvaihdunnassa.

Noin 5–10 prosenttia esidiabeetikoista kehittää tyypin 2 diabeteksen vuoden seurannassa.

Lihaskudoksen insuliiniresistenssi on yksi varhaisimmista aineenvaihdunnan poikkeamista, kun ihminen on sairastumassa tyypin 2 diabetekseen. Insuliiniresistenssiä tavataan jo esidiabeteksessa.

Tutkimuksessa kartoitettiin reisilihaksen proteiinikoostumusta miehillä, joiden sokerinsieto vaihteli normaalista esidiabetekseen ja tyypin 2 diabetekseen. Tutkimuksessa analysoitiin kaikkiaan 148 lihasnäytettä.

Tutkijat hyödynsivät massaspektrometrianalyysiä, jonka avulla he pystyivät tunnistamaan yli 2 000 lihasproteiinia.

Tulosten mukaan kymmenien proteiinien määrä oli muuttunut jo esidiabeteksessa.

Tutkijat havaitsivat suurimmat muutokset tyypin 2 diabeteksessa, jossa yli 400 proteiinin määrä oli pääosin laskenut. Suuri osa näistä 400 proteiinista liittyi mitokondrioiden energia-aineenvaihduntaan.

Tulokset korostavat mitokondrioiden merkitystä, kun esidiabetes etenee kohti tyypin 2 diabetesta.

– Havaitsimme, että lihaksen mitokondriaalisten proteiinien pitoisuudet ovat selvästi alentuneet jo esidiabeteksessa, Koistinen sanoo.

Tutkijat havaitsivat poikkeamia myös erilaisten aineenvaihduntaan ja lihaksen toimintaan vaikuttavien fosfoproteiinien pitoisuuksissa sekä esidiabeteksessa että tyypin 2 diabeteksessa.

Uusia havaintoja voitaneen hyödyntää esimerkiksi silloin, kun etsitään uusia lääkekohteita.

– Erinomainen ja taloudellinen täsmähoito on kuitenkin jo olemassa, sillä säännöllinen liikunta lisää lihaksen mitokondrioiden määrää ja parantaa aineenvaihduntaa monipuolisesti, Koistinen sanoo.

Liikunta on oleellista myös silloin, kun vähennetään riskiä sairastua diabetekseen.

– Painon laskun, liikunnan lisäämisen ja terveellisen ruokavalion avulla diabetesriski voidaan puolittaa, Koistinen kertoo.