Biologisia lääkkeitä määräävät lääkärit suhtautuvat biosimilaarien käyttöönottoon pääosin positiivisesti, ilmenee Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean tutkimuksesta.

Suurin osa lääkäreistä myös pitää biologisia alkuperäislääkkeitä ja biosimilaareja samanarvoisina. Tästä huolimatta vain puolet lääkäreistä aloittaa biosimilaarin ensimmäisenä biologisena lääkehoitona tai vaihtaa biosimilaariin potilaan jo käynnissä olevan biologisen hoidon aikana.

Tutkimuksen mukaan lääkäreiden henkilökohtaiset mielipiteet ja toive lääkkeenmääräämisautonomiasta sekä potilaan toive alkuperäisvalmisteen käytöstä voivat estää ottamasta biosimilaareja käyttöön.

Myös biosimilaarien korkea hinta - vaikka ne olisivatkin alkuperäisvalmisteita edullisempia - saattaa vaikuttaa siihen, ettei lääkäri määrää vertailukelpoista biologista lääkettä.

Biosimilaarien käyttöönottoon edistävästi vaikuttaneita tekijöitä puolestaan ovat olleet kustannushyöty yhteiskunnalle, organisaation yhteinen toimintakulttuuri sekä lääkehankintojen kilpailutus ja yhteistyö lääkehankinnoissa.

Biologisten lääkkeiden käyttö on yleistynyt monien sairauksien, kuten reuma- ja tulehduksellisten suolistosairauksien hoidossa.

Biologisten lääkkeiden kustannukset ovat tyypillisesti korkeita: Suomessa vuonna 2017 kymmenen euromääräisesti myydyimmän lääkevalmisteen joukossa oli peräti kahdeksan biologista lääkettä.

Biosimilaarien käyttöönottoa halutaan edistää, sillä se lisää hintakilpailua, josta hyötyy sekä lääkkeen käyttäjä että yhteiskunta. Biosimilaari on alkuperäislääkkeen kanssa samankaltainen ja vertailukelpoinen biologinen lääke, joiden kehitys perustuu osittain alkuperäislääkkeen kehittämisestä saatavaan tutkimustietoon. Tämän vuoksi niitä voidaan tuoda markkinoille alkuperäislääkettä edullisemmalla hinnalla.

Jotta biosimilaareja saadaan nykyistä laajemmin käyttöön, pitää Fimean tutkimuksen mukaan välittää nykyistä enemmän riippumatonta informaatiota sekä terveydenhuollon ammattilaisille että potilaille.

Samoin tarvitaan yhteisiä käytäntöjä, toimintatapoja ja teknisiä ratkaisuja, jotka varmistavat järkevän lääkkeenmääräämisen kansallisella, organisatorisella ja yksilön tasoilla.