Sosiaalisen pääoman merkitys on erityisen suuri niille nuorille, joiden hyvinvoinnin taso on muuten matala, selviää Turun yliopiston tutkimuksesta.

”Tutkimuksen mukaan huonovointiset nuoret kärsivät selvimmin sosiaalisen pääoman vajeesta. Kuitenkin juuri tässä ryhmässä sosiaalisen pääoman yhteys hyvinvointiin näkyi kaikkein voimakkaimpana. Huonovointiset nuoret saattavat siis hyötyä muita enemmän, jos heidän sosiaalisen pääomansa tasoa saadaan kasvatettua. Kysymys kuuluukin, miten se tehdään”, sanoo väitöskirjatutkija Minna Tuominen tiedotteessa.

Tutkimuksen mukaan sosiaalisella pääomalla on ylipäätään keskeinen merkitys nuorten koetulle hyvinvoinnille

Tutkimuksessa tarkasteltiin 12–13 -vuotiaita nuoria, ja se julkaistiin Social Indicators Research -lehdessä.

Tuominen kertoo, että sosiaalista pääomaa on tutkittu paljon, mutta tutkijat ovat määritelleet käsitteen keskenään eri tavoin.

”[Sen] vuoksi tutkimukset eivät ole keskenään verrannollisia”, hän sanoo.

Aikaisemman tutkimuksen valtavirrasta poiketen Tuominen ja niin ikään aihetta tutkiva Leena Haanpää käsittelivät sosiaalista pääomaa moniulotteisena resurssina, joka kattaa sosiaaliset verkostot, luottamuksen toisiin ihmisiin ja vastavuoroisen avun annin ja saannin.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kaikki kolme sosiaalisen pääoman ulottuvuutta on tärkeää huomioida yhdessä, koska ne korreloivat keskenään: yhden ulottuvuuden pois jättäminen saattaisi vääristää muilla ulottuvuuksilla saatuja tuloksia.

Tutkimuksen tulokset osoittavat myös, että jokaisella sosiaalisen pääoman ulottuvuudella on selvä yhteys nuorten koettuun hyvinvointiin.

Luottamuksella ja erityisesti luottamuksella omiin perheenjäseniin, näyttäisi kuitenkin olevan muita suurempi merkitys.

Tuomisen mukaan se, miten ihminen suhtautuu muihin, on merkittäviltä osin opittua: luottaako heihin vai ei, auttaako tarpeen tullen vaiko ei.

”Siksi on tärkeää, että kasvattajat kaikilla tasoilla tiedostavat asian. Kouluinstituutiolla on tärkeä strateginen tilaisuus panostaa systemaattisesti nuorten sosiaalisten suhteiden lisäämiseen, luottamuksen vahvistamiseen ja vastavuoroisuuden kulttuurin kehittämiseen. Parhaassa tapauksessa koulut saattavat jopa pystyä kompensoimaan mahdollista sosiaalisen pääoman niukkuutta nuoren omassa perhepiirissä.”

Tutkimuksessa hyödynnettiin vuosina 2018–2019 kerättyä International Survey of Children’s Well-Being (ISCWeB) -kyselyaineistoa. Tutkimuksen otos koski 12–13-vuotiaita suomalaisia kuudesluokkalaisia.