Turun yliopiston ja THL:n tutkimuksessa selvitettiin, kuinka suuret yksilölliset erot pikkulasten unessa voidaan vielä katsoa lapsen normaaliin kehitykseen kuuluviksi. Pikkulasten uniongelmat ovat hyvin tavallisia, ja ne lievenevät useimmin kahteen ikävuoteen mennessä.

Jos kahdeksan kuukautta täyttäneellä lapsella nukahtaminen kestää yli 40 minuuttia, asiasta kannattaisi keskustella neuvolassa. Samaa voi suosittaa, jos kuusi kuukautta täyttänyt lapsi herää yöllä kolme-neljä kertaa tai useammin. Samoin asiaa kannattaa selvittää, jos lapsi valvoo yöllä poikkeuksellisen pitkään, mikä tarkoittaa kahdeksan kuukauden ikäisellä yli 60:tä minuuttia, 12 kuukauden ikäisellä yli 45:tä minuuttia tai yli 18 kuukauden ikäisellä lapsella yli 30:tä minuuttia.

– Ne lapset, joiden unen laatu poikkeaa selvästi keskimääräisestä kehityksestä, hyötyisivät todennäköisesti tilannearvioinnista esimerkiksi neuvolassa. Lasten uniongelmien lievittämiseen on olemassa monia erilaisia apukeinoja, sanoo tutkimuspäällikkö Juulia Paavonen THL:stä.

Unen kokonaismäärästä on kuitenkin vaikea antaa yleispätevää suositusta, vaikka riittävä uni on ilman muuta tärkeää lapsen hyvinvoinnille. Unen tarve riippuu monesta asiasta.

– Olennaista on katsoa lapsen vointia kokonaisuutena, Paavonen sanoo.

Lapsen uni ja terveys -tutkimuksen mukaan pikkulapsen unessa tapahtuu suuria muutoksia kahden ensimmäisen ikävuoden aikana: nukahtamisviive lyhenee kuuden kuukauden ikään tultaessa keskimäärin 20:een minuuttiin, ja yöheräilyt vähenevät toisen elinvuoden aikana keskimäärin yhteen kertaan yössä. Samalla unen kokonaispituus vuorokaudessa vähenee noin 12 tuntiin, kun päiväunet lyhenevät.

Kahden ensimmäisen ikävuoden aikana lapsen uni muuttuu vakaammaksi ja yhtenäisemmäksi.

Vauvojen ja taaperoiden unen laadussa on kuitenkin suuria yksilöllisiä eroja, ja monet vanhemmat ovat huolissaan, nukkuuko heidän lapsensa normaalisti. Noin 40 prosenttia kahdeksan kuukauden ikäisten lasten vanhemmista kertoi tutkimuksessa olevansa huolissaan lapsensa unesta.

–Tähän mennessä meillä ei ole ollut isoihin aineistoihin perustuvia viitearvoja pikkulasten hyvälle unelle. Nyt tiedämme, että yksilölliset erot ovat todella suuria ja nukahtaminen, heräily, yövalvominen ja unirytmi kehittyvät usein eri tahtia, Paavonen sanoo.

Tutkimus perustuu CHILD-SLEEP ja FinnBrain -kohortteihin, jotka on kerätty Pirkanmaalla vuosina 2011–2017 ja Turun seudulla 2013–2017. Yhteensä kohorteissa on lapsia noin 5700. Tutkimus perustuu lasten vanhempien antamiin tietoihin.

FinnBrain ja CHILD-SLEEP -kohorttien aineistoja hyödyntää laaja konsortio, jossa ovat mukana THL, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri ja Turun yliopisto sekä useita muita tutkimusorganisaatioita.