TtM Leila Ukkola havaitsi väitöstutkimuksessaan, että erilaisiin säteilytutkimuksiin tulevat aikuispotilaat ja huoltajat, joiden lapset tulivat tavanomaiseen röntgentutkimukseen, eivät saaneet riittävästi informaatiota ionisoivalle säteilylle altistumisesta.

Tutkimuksen mukaan informointi oli vähäistä etenkin säteilyannoksista ja -riskeistä sekä vaihtoehtoisista tutkimuksista. Useammin kerrottiin säteilytutkimuksen tarkoituksesta.

Potilaat kuitenkin tutkimuksen mukaan toivoivat saavansa monipuolista informaatiota etenkin lähettävältä lääkäriltä ja röntgenhoitajalta. Informaatiota toivottiin erityisesti tutkimuksen tarkoituksesta sekä säteilyannoksesta ja -riskeistä, ja tietoa toivottiin kirjallisesti.

Tutkimuksen mukaan röntgenhoitajista vain harvat informoivat potilaita säteilyannoksista ja -riskeistä, koska he olettivat aiheuttavansa potilaille turhaa pelkoa tai eivät kokeneet sitä tarpeelliseksi. He olettivat myös lähettävän lääkärin jo kertoneen asiasta.

Kuvantamiseen liittyvää ionisoivan säteilyn käyttöä ja siitä potilaille informointia ohjaavat kansainväliset ja kansalliset lait, säädökset ja suositukset. Potilaan tutkimukseen lähettävä lääkäri ja tutkimuksesta vastaava lääkäri vastaavat säteilylle altistavan tutkimuksen oikeutuksesta. Oikeutusta arvioidessaan he pohtivat tutkimuksesta saatavaa hyötyä suhteessa mahdolliseen haittaan. Myös röntgenhoitaja voidaan valtuuttaa toteuttamaan oikeutusarviointia.

Myös potilas ja hänen huoltajansa tulee ottaa mukaan oikeutusarviointiin. Heitä tulee informoida suunnitellun säteilytutkimuksen hyödystä ja mahdollisesta pienestä haitasta ymmärrettävästi, minkä jälkeen he voivat hyväksyä tutkimuksen tai kieltäytyä siitä.

Ukkolan väitöstutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää säteilytutkimusten informoinnin kehittämisessä. Tavoitteena on edelleen kehittää lain ja suositusten edellyttämä potilaiden informoinnin toimintamalli Oulun yliopistolliseen sairaalaan.