Vähintään kohtuukuormitteisella fyysisellä aktiivisuudella on positiivinen vaikutus selkärangan nikamien kokoon keski-iässä, osoittaa Oulun yliopistossa ja Oysissa tehty väitöstutkimus. Elinikäistä fyysistä aktiivisuutta voidaan siten pitää yhtenä varteenotettavana nikamamurtumien ennaltaehkäisykeinona.

Nikamamurtumat heikentävät merkittävästi ikääntyvän väestön liikuntakykyä ja elämänlaatua ja aiheuttavat myös suuria kustannuksia terveydenhuollolle.

”Yksilötasolla tutkimustuloksia voidaan hyödyntää, kun motivoidaan ihmisiä aktiiviseen elämäntapaan ikään katsomatta. Laajemmassa mittakaavassa tuloksilla on kansanterveydellistä ja kansantaloudellista merkitystä, koska niiden perusteella voidaan kehittää entistä täsmällisempiä hoitolinjauksia terveydenhuoltohenkilökunnan käyttöön”, sanoo väitöstutkija, lääkäri Modarress Julin tiedotteessa.

Julinin väitöskirjan muissa osatutkimuksissa selvitettiin fyysisen aktiivisuuden yhteyttä lannerangan Modic-muutosten riskiin sekä tutkittiin lannerangan nikaman koon ja Modic-muutosten välistä yhteyttä.

Modic-muutokset (alaryhmät 1, 2 ja 3) ovat magneettikuvauksessa nähtäviä selkänikamien luuydinmuutoksia, jotka ovat yksi pitkittyneeseen selkäkipuun yhdistetty löydös. Modic-muutoksiin ei ole täsmähoitoa, koska niiden perimmäinen syntytapa on selvittämättä.

”Alaselkäkipu on yleisin työikäisten toimintakykyä heikentävä sairaus, joten Modic-muutoksiin vaikuttavien tekijöiden kartoittaminen on tärkeää, jotta voitaisiin kehittää tehokkaampia ennaltaehkäiseviä keinoja ihmisten työ- ja toimintakyvyn sekä hyvinvoinnin edistämiseksi”, Modarress Julin sanoo.

Tutkimustulosten perusteella vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus näyttäisi olevan yhteydessä lannerangan tyypin 2 Modic-muutosten suurempaan todennäköisyyteen miehillä. Tulos vahvistaa teoriaa mekaanisen ylikuormituksen ja tyypin 2 Modic-muutosten yhteydestä. Lisäksi lannerangan Modic-muutokset saattavat olla yhteydessä korkeampaan nikamaan.

Väitöstutkimus suoritettiin fysiatrian ja liikuntalääketieteen erikoisalojen alaisuudessa. Tutkimusaineistona oli väestöpohjainen Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966, ja osatutkimuksesta riippuen tutkittavia oli 1 202–1374. Tutkittavien ollessa 46-vuotiaita he osallistuivat kiihtyvyysanturiin perustuvalla aktiivisuusmittarilla suoritettuihin fyysisen aktiivisuuden mittauksiin ja lannerangan magneettikuvaukseen.