Pikkukeskosina syntyneiden lasten kahden vuoden iässä arvioidun kielitaidon ja seitsemän vuoden iässä mitattujen lukemisen ja kirjoittamisen eli luki-taitojen välillä on todettu yhteys.

Pikkukeskosia ovat vauvat, jotka ovat syntyneet ennen 32. raskausviikkoa tai alle 1,5 kilogramman painoisina.

Helsingin yliopiston ja Turun yliopistollisen keskussairaalan lastenklinikan yhteistutkimuksessa yhteys osoitettiin nyt ensimmäisen kerran.

– Aikaisemmat pitkittäistutkimukset ovat tuoneet tärkeää tietoa keskosena syntyneiden lasten varhaisen kielen kehityksen ja myöhemmän kielitaidon jatkumosta ja ennustearvosta, mutta näin varhaisen kielitaidon ja luki-taitojen yhteyttä ei ole pikkukeskosilla aikaisemmin osoitettu, kertoo väitöskirjatutkija Eveliina Joensuu Helsingin yliopiston Kognition, oppimisen, opetuksen ja kommunikaation tohtoriohjelmasta tiedotteessa.

Tutkimuksen perusteella pikkukeskosen varhaisen kielitaidon arvioiminen on kannattavaa, kun halutaan tunnistaa ajoissa ne lapset, jotka ovat luki-vaikeuksien riskissä vielä koulun alkaessa.

– Tutkimuksemme mukaan suuremmalla osalla niistä pikkukeskosena syntyneistä lapsista, joilla oli kahden vuoden korjatussa iässä – eli lasketun ajan perusteella määritetyssä iässä – pieni ilmaistun sanaston koko tai lyhyt ilmauksen pituus, oli myös seitsemänvuotiaana heikot luki-taidot, verrattuna niihin lapsiin, joiden varhainen kielitaito oli iänmukaista, Joensuu kertoo.

Tutkimuksen tulokset on julkaistu vertaisarvioidussa pediatrian alan tiedejulkaisussa Children.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa arvioitiin pikkukeskosena syntyneiden lasten ja täysiaikaisten verrokkilasten kielitaitoa strukturoidulla, validoidulla vanhempien täyttämällä arviointimenetelmällä sekä testitilanteessa arvioidulla sanaston hallintaa mittaavalla testillä.

Tutkimuksessa selvisi, että vanhempien täyttämän, strukturoidun arviointimenetelmän avulla saadaan kustannustehokkaasti luotettavaa tietoa lapsen kielitaidosta.

– Vanhempien arvio lapsensa varhaisesta kielen kehityksestä on erittäin arvokas ja tarjoaa hyödyllistä tietoa osana pikkukeskosen kehitysseurantaa, Joensuu vahvistaa.

Jos menetelmän perusteella nousee huoli lapsen kielenkehityksestä, tulee lapsi ohjata Joensuun mukaan tarkempiin ja laajempiin puheterapeutin tutkimuksiin, joissa kielitaitoa kartoitetaan laajemmin: muun muassa reseptiivisen eli ymmärretyn kielen hallinnan osalta. Varhaista kielen kehitystä voidaan tukea puheterapeuttisen kuntoutuksen avulla.

– Tutkimuksemme antaa tärkeää tietoa vanhemmille ja pikkukeskosten kanssa työskenteleville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille siitä, miten suuri merkitys ja kauaskantoiset vaikutukset lapsen varhaisella kielen kehityksellä on esimerkiksi kouluiän lukemisen ja kirjoittamisen taitoihin, Joensuu sanoo.

Tutkimus on osa Turun yliopistollisen keskussairaalan lastenklinikalla vuonna 2001 käynnistettyä moniammatillista Pienipainoisten riskilasten käyttäytyminen ja toimintakyky imeväisiästä kouluikään -pitkittäisseurantatutkimusta (PIPARI-tutkimus). Tutkimuksessa seurataan 232 pikkukeskosen ja 246 täysiaikaisen verrokkilapsen eli yhteensä 478 lapsen kehitystä syntymästä koulu- ja nuoruusikään.

– Riittävän suuriin potilasaineistoihin ja pitkäaikaisseurantaan perustuvien tutkimuksien avulla voidaan arvioida myös sitä, miten yhteiskunnan käytössä olevat resurssit kannattaa hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla, Joensuu sanoo.